Kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet. Kansainvälisen oikeuden tyypit

Ulkopolitiikka on olennainen osa kunkin valtion toimintaa. Jotta niiden välille päästäisiin sopimukseen, samoin kuin kansallisen lainsäädännön optimaaliseen sääntelyyn, on kehitetty erityisiä säännöksiä, jotka ovat pakollisia jokaiselle maalle. Kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet ovat tärkein perusta onnistuneelle diplomatialle.

Tavoitteet kansainväliselle sääntelykehykselle

Nykyisin kaikilla valtioiden välillä tehdyillä julistuksilla, pöytäkirjoilla ja asetuksilla pyritään yhteen tavoitteeseen - luoda sellaiset olosuhteet, joiden mukaisesti oikeudenmukaisuus, ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen ja kunkin kansalaisen aseman kunnioittaminen toteutuvat.

Toissijaiset tavoitteet, jotka kansainvälisen oikeuden lait osoittavat, ovat maiden suora motivaatio. Kuten tiedät, maailmassa ei ole kodifioitua lähdettä kansallisille normeille, jotka vastaisivat jossain määrin kunkin henkilön etuja. Siksi kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet heijastuvat kahden tai useamman maan välillä virallisesti sovittuihin yleissopimuksiin, julistuksiin, sopimuksiin ja moniin muihin sopimuksiin.

Syy normatiivisen säädöksen tekemiselle valtioiden välisellä tasolla voi olla kunkin maan henkilökohtaiset tavoitteet ja edut. Joten esimerkiksi viranomaisten ansiosta on mahdollista sopia yhteisestä yhteistyöstä tieteellisen tutkimuksen, maatalouden, sotilaallisen tuen tarjoamisen keskenään ja niin edelleen.

Kansainvälisten normien noudattaminen kansallisessa lainsäädännössä

Kaikkien maiden yleistä lainsäädäntökehystä ei tietenkään voi olla abstraktissa muodossa. Siksi kunkin valtion politiikka vaikuttaa kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin. Kolikon kääntöpuoli viittaa siihen, että kansainvälisillä säädöksillä on vaikutusta myös käynnissä oleviin hallitusohjelmiin. Siten kaksi monimutkaisinta instituutiota toimivat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat merkittävästi toisiinsa.

Koska maailmanpoliittisten aiheiden suhteet ovat kansainvälisen oikeuden aiheita, on tärkeää ottaa huomioon kunkin kansallisuuden mentaliteetti ja kulttuuri kansallisia normeja muodostettaessa. Lisäksi on tärkeää vaikuttaa riittävästi kansalaisten oikeuskulttuurin muodostumiseen sekä vaikuttaa väestön oikeustietoisuuteen. Kansainvälinen oikeus tarjoaa monia menetelmiä ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi tämän järjestelmän normien etusija kansalliselle lainsäädännölle.

Kansainvälisen oikeuden tehtävä

Päätavoite tavoitteiden saavuttamisessa on seuraavat toiminnot, jotka on suunniteltu täyttämään kansainväliset standardit:

1. Lainsäädännöstä. Tähän mennessä kansallisen lain tärkein tehtävä on artiklojen, säännösten ja normien luominen ja julkaiseminen. Tällaisen järjestelmän erityispiirre, joka eroaa kansallisesta lainsäädännöstä, on yhden kodifioidun säädöksen puuttuminen. Myös maailmassa ei ole elintä, jolla olisi valtuudet kehittää ja hyväksyä normeja. Siksi artiklojen luomisen perustana ovat kansainvälisen oikeuden muodot: päätöslauselmat - suosituin sopimuslaji; sopimuksiin; kahden tai useamman maan väliset sopimukset; julistukset ja niin edelleen. Asetusluettelo ei lopu siihen.
2. Säätö-. Kansainvälisen oikeuden normeja kehotetaan säätelemään suhteita maailmanpoliittisten valtioiden välillä.Rauhanomaisen sopimuksen saavuttamiseksi on luotava oikeudellinen kehys, joka auttaa ratkaisemaan ongelman turvautumatta väkivaltaan.
3. Koordinointi. Kansainvälisen oikeuden aihe osoittaa, että oikeussuhteiden osapuolia edustavat valtiot, joita edustavat valtuutetut elimet ja henkilöt. Ja jokaiselle maalle on ominaista omalaatuinen politiikka, joka perustuu itse luomaan lainsäädäntökehykseen. Kansallisten lakien ja kansainvälisen oikeuden välisten ristiriitojen välttämiseksi on luotu koordinoivia säännöksiä, jotka edistävät kunkin valtion menestyvää kehitystä.

"Maailman normien" järjestelmä

Kansainvälisen oikeuden tyypit ovat selvästi jäsennelty järjestelmä, vaikka se ei olisikaan kodifioitu, joka näyttää tältä:

• Yleisesti tunnustetut periaatteet, jotka yksittäiset valtiot julistavat ja sitten kansainväliset organisaatiot hyväksyvät.
• Kansallisen oikeuden normit.
• Virallisten kansainvälisten järjestöjen päätös.
• Maailmanlaajuisesti merkittävien tunnustettujen oikeuslaitosten päätökset.
• Yleinen kansainvälisen oikeuden laitos yleensä.

Kuten millä tahansa lailla, pienin rakenneyksikkö on normi. Normi ​​viittaa selkeästi vahvistettuun käyttäytymissääntöön, jonka tunnustivat maailmanpoliittiset valtiot. Lain artiklan tunnustamisen jälkeen normista tulee automaattisesti oikeudellisesti merkittävä ja sitova.

Normaalien silmiinpistävimmät ”peilit” ovat kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita, joista jokainen kannattaa kertoa yksityiskohtaisemmin.

Valtioiden suvereeni tasa-arvo

Tämä määräys on YK: n peruskirjan ensimmäisten artiklojen joukossa. Suvereeni tasa-arvo osoittaa, että viranomaisilla on selkeästi määritellyllä alueella oikeus harjoittaa itsenäisesti lainsäädäntö-, oikeus- ja toimeenpanotoimintaa. Muiden maiden puuttuminen ei ole sallittua. Lisäksi tämä säännös liittyy suoraan ulkopolitiikkaohjelmien toteuttamiseen.

Yhdessä suvereniteetin periaatteessa kerätään useita elementtejä, kuten esimerkiksi:

• kaikkien kansainvälisten suhteiden osallistujien oikeudellinen tasa-arvo;
• kunkin maan suvereniteettisääntöjen käyttö;
• kunnioitus kunkin valtion persoonallisuuden suhteen;
• eheys, itsenäisyys, loukkaamattomuus;
• vilpittömässä mielessä kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen sekä rauhanomainen rinnakkaiselo naapurimaiden kanssa.

Rakenteellisten elementtien luettelo ei tällä hetkellä lopu, koska suvereniteetin periaate on perusta monien muiden periaatteiden kehittämiselle.

Voimankäyttö

Kansainvälinen rikoslaki ei koske vain kunkin valtion kansallisen rikoslain muodostumista, vaan se myös sääntelee tällaista alaa yleisesti. Joten valtioiden - kansainvälisten suhteiden osallistujien - tulee siis sulkea pois muihin valtioihin kohdistuva voimauhka suoraan tai välillisesti.

Voimankäytön periaate julistaa kaikkien väkivaltaisten uhkien, vangitsemisen ja muiden kielteisten vaikutusten poistamisen. Kansainvälisen rikoslain tarkoituksena on suojella paitsi yksilön etuja myös koko valtioiden oikeuksia. Jokaiseen sääntöyn on kuitenkin aina poikkeuksia. Joten esimerkiksi YK: n peruskirjassa on useita määräyksiä, jotka sallivat lain vaikuttaa valtioon voimakkaasti.

Valtionrajojen heikkous

Tämän kansainvälisen oikeuden säännön sisältö ja merkitys heijastuvat kolmeen osaan:

• Kunkin nykyisen valtion alueen ja rajojen tunnustaminen.
• Kieltäytyminen esittämästä vaatimuksia sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa.
• Väkivaltaisten hyökkäysten, mukaan lukien väkivaltaiset takavarikot, puuttumista toisen valtion rajoilta.

Nykyään valtionrajojen loukkaamattomuus kilpailee tiiviisti toisessa kansainväliselle siviilioikeudelle ominaisessa normissa - kansojen itsemääräämisperiaatteessa. Numero 2 sisältää ehdotuksen, että kuka tahansa omasta vapaasta tahdostaan ​​voi poistua valtiosta toteuttamalla oman kehitysohjelmansa, kulttuurisen koskemattomuutensa ja niin edelleen. Tämän säännön täytäntöönpanemiseksi toteutettavat käytännön toimet osoittavat, että valtio ei tee rajanmuutoksia tämän perusteella, koska tällaiset toimet ovat rajojen loukkaamattomuuden periaatteen ja alueellista koskemattomuutta koskevan lain vastaisia.

Alueellinen koskemattomuus

Alueellisen koskemattomuuden periaate osoittaa kansallisen ja kansallisen yhtenäisyyden tuhoamista koskevien toimien tutkimatta jättämisen. Lisäksi tämä säännös ei koske vain kansalaisten sisäisen valtion kulttuurin suojelemista, vaan se, kuten monet muutkin artikkelit, kieltää alueelle kohdistuvat loukkaukset tai väkivaltaiset teot.

Monet tutkijat uskovat, että tämän säännön osatekijät eivät ole vain maita, jotka panevat suoraan täytäntöön väkivaltaisia ​​tekoja, vaan myös niitä valtioita, jotka tarjoavat tai ovat valmiita auttamaan laitonta hyökkäystä.

Puuttuminen sisäisiin asioihin

Vaikka kansallisten normien järjestelmä suorittaisi koordinoivan tehtävän, valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate tulee aina toimimaan. Joten esimerkiksi kansainvälinen talouslaki on vain suunta, jonka mukaisesti valtion lainsäädäntö- ja toimeenpanoelinten toiminta voidaan suorittaa.

Lisäksi tämä määräys ehdottaa, että sekä kansainväliset järjestöt että kansainvälisiin oikeussuhteisiin osallistuvat eivät voi puuttua valtion sisäisiin asioihin. Ainoa poikkeus on joukko tapauksia, joissa maa voi vahingoittaa "naapureitaan" tai loukata väestön oikeuksia.

Ihmisten ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien yleinen kunnioittaminen

YK: n peruskirjan pakollinen lauseke on ihmisoikeuksien yleismaailmallista noudattamista koskeva säännös. Normi ​​velvoittaa jokaisen valtion kunnioittamaan väestön oikeuksia, suorittamaan vastuullisesti viranomaisille asetetut velvollisuudet ja varmistamaan myös kansalaisten oikeuksien laillisuus ja täyttäminen.

Tätä sääntöä olisi sovellettava kaikkiin kansallisen järjestelmän aloihin, kuten rikos-, siviili-, kansainväliseen talouslakiin ja niin edelleen. Kunkin valtion velvollisuus on ihmisten ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien oikeudellisessa sääntelyssä ja käytännöllisessä toteuttamisessa.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisen keskinäisen avun ja yhteistyön periaate viittaa siihen, että vaikeassa tilanteessa valtiossa muut maat sitoutuvat tarjoamaan apua. Lisäksi nämä toimet voidaan muodollistaa sekä lainsäädännöllisesti että sopia epävirallisesti.

Yhteiskunnallisen normin olemassaolon ansiosta vakavia sosiaalisen, taloudellisen ja henkisen alueen ongelmia voidaan ja on käsiteltävä yhdessä. Tämä asema liittyy rauhan ja optimaalisten suhteiden ylläpitämiseen valtioiden välillä.

Päivä ei riitä kuvailemaan kutakin kansainvälisen oikeuden periaatetta, mutta luettelo tärkeimmistä löytyy Yhdistyneiden Kansakuntien tärkeimmästä säädöksestä - sen peruskirjasta. Lisäksi lukuisia säännöksiä paljastetaan ja analysoidaan laajasti monissa sopimuksissa. Kansainvälisessä oikeudessa on valtava määrä julistuksia, jotka on omistettu tietyn normin tulkinnalle.