Kansainvälisen oikeuden yksinomainen talousalue: käsite, leveys, rajoitukset, oikeusjärjestelmä

YK: n yleissopimuksen 55 artiklassa määritellään nykyaikainen ilmiö kansainvälisessä merioikeudessa, joka tuli voimaan nimellä "yksinomainen talousalue".

Termin selitys

Yksinomaisen talousalueen käsitettä pidetään kansainvälisen oikeuden uutuutena. Termi ja sen selitys muotoiltiin YK: n kolmannessa merioikeuskonferenssissa vuonna 1982. Yleissopimuksen määräykset merkitsivat koko asiakirjapaketin muodostamisen alkamista kansainvälisellä tasolla.

Yksinomainen talousvyöhyke on aluemeren vieressä oleva vesialue, johon sovelletaan erityistä oikeudellista järjestelmää. Lainkäyttöalue sisältää pohjan, sen suolen ja veden. Äskettäin käyttöön otetusta konsepista on tullut kompromissi tilan jakamista koskevien erilaisten mielipiteiden välillä.

Vyöhykkeen leveys

Yleissopimus määritteli alueen rajat. Hyväksytään, että yksinomaisen talousvyöhykkeen leveys saa olla enintään kaksisataa merimailia. Tämä on noin kolmesataa seitsemänkymmentä kilometriä. Viite on lähtötasosta, joka alkaa määrittää sen aluemeren leveys.

YK: n yleissopimuksen päätös pannaan täytäntöön. Nykyään yli sata maailman osavaltiota on määritellyt kahdensadan mailin yksinoikeudellisen talousvyöhykkeen rajat.

Oikeusjärjestys alueella

Rannikkovaltio on toimivaltainen toteuttamaan yksinomaisen talousvyöhykkeen oikeudellista järjestelmää.

1. Suorita toimintaa meriympäristön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi.
2. Suorita syvänmeren tieteellinen tutkimus.
3. Luo rakenteita ja installaatioita, perustaa keinotekoisia saaria, käyttää niiden suunnitelmia.

Samaan aikaan rannikkovaltion rikosoikeudellinen toimivalta on rajoitettu. Sillä on oikeus suorittaa tarkastuksia, etsintää ja tarvittaessa oikeudenkäyntiä tai pidätyksiä. Jos ulkomainen alus pidätetään, asianomaiselle valtiolle ilmoitetaan toimenpiteistä, jotka on toteutettu erityisten viestintäkanavien kautta. Rangaistus ei voi olla miehistön vankeus tai muut jäsenten rangaistukset. Saatuaan sovitun määrän takuita tai muuta aineellista tukea, pidätetty alus miehistön kanssa vapautetaan välittömästi. Muu kehitys olisi hyväksyttävä valtioiden välisellä sopimuksella.

Rannikkovaltion valtuudet

Kansainvälinen oikeus turvasi valtion suvereenit oikeudet tässä meren taloudellisessa osassa. Näitä ovat:

1. meren elollisten ja elävien kantojen tutkimus, hyödyntäminen ja säilyttäminen;
2. varastojen hallinta;
3. vyöhykkeen käyttö taloudellisiin tarkoituksiin (erityisesti energian hankkiminen virtojen, tuulen tai veden avulla);
4. sääntöjen luominen, kalastuspaikka ja -aika sekä veronkanto;
5. harjoittaa lainkäyttöä saaristossa, rakenteissa ja laitoksissa.

Vaatimukset muille valtioille

Yksinomainen talousalue on muiden valtioiden käytössä. He voivat hyötyä kansainvälisestä oikeudesta. Kaikki maat harjoittavat vapaasti lentomatkoja ilmatilassa meren yli. Navigoinnin vapaudelle ei ole rajoituksia. Valtiot asettavat putkistoja tai merenalaisia ​​kaapeleita.

Kaikkien maiden on noudatettava rannikkovaltion asettamia lakimääräyksiä. Heidän on noudatettava hänen lakejaan, noudatettava sääntöjä, otettava huomioon hänen oikeutensa ja velvollisuutensa.

Termin historia

Rannikkovaltion alaisuuteen kuuluvan alueen määritelmää alettiin käsitellä 1800-luvulla. Meriraja vedettiin alun perin rannalta näkyvästä horisonttiviivaa pitkin. Myöhemmin he alkoivat harjoittaa menetelmää pitkän kantaman rannikkoaseiden avulla. Kaikki piirin kohdat voisivat saavuttaa ytimensä. Aseiden edistyminen lisäsi tulipaloa, mikä johti rannikkoalueiden laajenemiseen. Ydinlennon etäisyys oli keskimäärin kolme mailia (yksi maili on tuhat kahdeksansataa viisikymmentäkaksi metriä). Vastaavasti vesialue oli viisi ja puoli kilometriä.

1800-luvun lopussa tykistöalue kasvoi kaksikymmentä kilometriä. Englanti ilmoitti tullialueen 12 mailin päässä viereisestä merialueesta. Yhdysvallat, Ranska ja Venäjä seurasivat hänen esimerkkiä. Ennen YK: n yleissopimuksen hyväksymistä vuonna 1982 maat ottivat käyttöön vesien valvonnan omien sääntöjensä mukaisesti. Esimerkiksi Madagaskar, Kamerun pitivät vesistään viisikymmentä mailia ja Peru, Chile, Nicaragua ja Ecuador kaksisataa mailia. Ainoastaan ​​joulukuussa 1982 Montego Bayn kaupunki (Jamaika) hyväksyi nimityksen "yksinomainen talousalue". Merioikeusyleissopimus tuli voimaan vuonna 1994. Venäjällä päätös sai laillisen voiman vuonna 1997.

Lisäinnovaatioita merioikeudessa

"Yksinomaisen talousvyöhykkeen" käsitteen lisäksi on kehitetty ja hyväksytty lisälausekkeita merioikeudessa. Ne täydentävät avaimen nimeä, mutta eroavat oikeudellisessa järjestelmässä. Niihin sisältyy lauseita: sisä- ja merivedet, kansainvälinen merenpohja-alue ja kansainväliset salmi, mannerjalusta ja avomere, vierekkäiset vyöhykkeet ja aluemeri.

Sisävedet jatkavat tietyn valtion aluetta. Tähän sisältyvät vesialueet, joita tämän valtion rannat ympäröivät kaikilta puolilta, merenlahtia ja lahtia, satamavesialueita. Historialliset vedet ovat osa sisävesiä. Esimerkiksi historiallisen perinteen mukaan Pietari Suuri lahti on Venäjän sisävesi ja Hudsonin lahti Kanadan alue.

Aluemeri sijaitsee valtion rannikkoa pitkin ja on vallansa alainen. Alue on kaksitoista mailia leveä. Se viittaa valtion alueeseen. Ulkomaisille sotilastuomioistuimille annetaan mahdollisuus kulkea rauhallisesti määrätyn alueen läpi.

Viereinen avomere-alue vieressä on aluemerta ja sen leveys on enintään kaksisataa mailia. Rannikkovaltio tekee itsenäisesti päätöksiä luonnonsuojelualueiden kehittämisestä ja hyödyntämisestä. Se voi kieltää tai sallia keinotekoiset saaret ja tilat. Suorat joukot määrittelemään ympäröivän turvavyöhykkeen. Merentutkimuksia tehdään vain hallituksen luvalla. Kaikille muille valtioille annetaan merenkulun ja sen yläpuolella olevan ilmatilan lentojen vapaus. Putkistoja tai vedenalaisia ​​kaapeleita asettaessaan muiden maiden on otettava huomioon rannikkovaltion suvereenit vapaudet. Sisämaan maat osallistuvat talousvyöhykkeen resurssien käyttöön sovittuaan ehdoista rannikkovaltion kanssa.

Mannerhylly

Yksinomaisen talousvyöhykkeen järjestelmää sovelletaan merenpohjaan ja sen pohjaan. 76 artiklassa määritellään käsite. Mannerhylly on osa manterta, meren tulvat. Se koostuu merenpohjasta ja sen pohjasta. Sen leveys on yhtä suuri kuin mantereen vedenalaiset marginaalit tai kaksisataa mailia perusviivasta. Rannikkovaltio laajentaa suvereenit oikeudet hyllylle. Ne eivät kuitenkaan vaikuta sen yläpuolella olevan ilmatilan ja sitä peittävien vesien tilaan.

Rannikkovaltio voi kehittää luonnonvarojaan.Hyllyn merenpohjassa ja suolistossa on runsaasti mineraali- ja muita elottomia varantoja. Alueen luonnonsuojelualueet muodostavat myös kaupallisen kehityksen ajan liikkumattomia organismeja, vain pohjaa pitkin liikkuvat elävät lajit.

Jos useat valtiot vaativat mannerjalustaa, jonka rannikot sijaitsevat vastakkaisia, maiden välillä on allekirjoitettava sopimus. Jos tällaista sopimusta ei ole, merenpohjan jakaminen suoritetaan saman etäisyyden säännön mukaan lähdeviivoista.

Mannerhyllyn viivan takana on alue, joka on saanut kansainvälisen merenpohjan aseman. Kukaan valtio ei voi loukkaa suvereniteettiaan, avaruuden resurssit ovat koko ihmiskunnan omistuksessa.

Avoin meri

Koko meren aluetta, joka ylittää rannikkovaltioiden alueelliset rajoitukset, kutsutaan avomereksi. Se on tarkoitettu kaikille valtioille, ei ole väliä onko sillä pääsy merelle vai ei. Mikään maa ei saa alistaa mitään vesimuodostuman osaa. Se on avoinna rauhanomaisiin tarkoituksiin.

YK: n yleissopimuksen 87 artiklassa määritellään avomeren vapaudet: oikeus esteettömiin lentoihin, merenkulku, kalastus, tieteellinen tutkimus, oikeus rakentaa saaria ja rakenteita, asentaa putkistoja ja kaapeleita. Ainoa rajoitus on muiden valtioiden kyky käyttää myönnettyjä vapauksia.

Kuka tahansa maa voi lähettää aluksen avomerelle oman lipunsa alla. Se kuuluu tämän valtion lainkäyttövaltaan, on sen suojassa. Aluksen päällikkö on velvollinen tulemaan kaikkien meressä löydettyjen vaikeuksissa olevien henkilöiden pelastamiseen. Kun saat viestin avun tarpeesta, mene maksimi tuen nopeuteen. Auta miehistöä ja matkustajia törmäyksessä toisen aluksen kanssa. Kapteeni voi suorittaa tehtävänsä vain, jos alus itse, sen miehistö ja matkustajat eivät ole vakavassa vaarassa.

Tärkeä rooli navigoinnissa on salmilla. Niitä on neljä tyyppiä:

1. avomeren ja talousvyöhykkeen välillä;
2. valtion aluemeren ja avomeren välillä;
3. rannikkovaltion mannermaan ja saaren välillä;
4. joilla on erityinen oikeusjärjestelmä (Musta meri, Itämeren salmi).

Venäjän talousvyöhykkeen asema

Sen jälkeen kun Venäjän federaatio oli ratifioinut YK: n yleissopimuksen vuonna 1997, maassa laadittiin rannikkovesien tila. Vuonna 1998 kansainvälisen oikeuden "yksinomaisen talousalueen" käsitettä käytettiin liittovaltion laissa nro 191. Laki toistaa YK: n yleissopimuksen tärkeimmät säännökset. Laissa nro 191-FZ ”Venäjän federaation yksinomaisesta talousvyöhykkeestä” kuvataan liittovaltion viranomaisten toimivalta alueella. Erillinen luku on omistettu luonnonvarojen järkevälle käytölle, elävien organismien säilyttämiselle, elottomien varantojen tutkinnalle ja hyödyntämiselle. Erityinen osasto on omistettu myös tieteelliselle tutkimukselle ja meriympäristön suojelulle.

Laki määrittelee sen säännösten täytäntöönpanomenettelyn. Alueen suojaamisvelvollisuus on annettu liittovaltion rajaviranomaisille, tulli- ja ympäristöviranomaisille. Näiden palvelujen virkamiehet voivat pysäyttää ja etsiä sekä Venäjän että ulkomaisia ​​aluksia. Heillä on oikeus tarkastaa vyöhykkeen rakennetut saaret, rakennetut asennukset.

Venäjän ja muiden valtioiden väliset riidat ratkaistaan ​​kansainvälisen oikeuden määräysten mukaisesti.