Yhteenvetona kansallisten oikeuslaitosten ja muiden elinten käytöstä kansainvälisen rikoksen torjunnassa, moderni maailmanlaki tarjoaa mahdollisuuden muodostaa asianmukaiset instituutiot konfliktien ratkaisemiseksi erityistilanteissa. Nämä instituutiot toimivat perussopimusten perusteella tai, kuten käytäntö osoittaa, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston lain mukaisesti. Niitä kutsutaan kansainvälisiksi tuomioistuimiksi. Aikaisemmin historian aikana useita tällaisia organisaatioita toimi. Seuraavaksi mietitään, mikä on kansainvälinen tuomioistuin ja mikä sen toiminta on.
Historiallinen tausta
Tunnetaan kaksi maailman elintä, jotka ovat suorittaneet oikeudelliset tehtävänsä. Heidän toimintansa toteutettiin heti toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäinen kansainvälinen tuomioistuin perustettiin Neuvostoliiton, Ranskan, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen hallitusten sopimuksella. Hänen toiminta oli suunnattu fasistisen Saksan johtajille. Muodostukseen, pätevyyteen ja lainkäyttövaltaan liittyviä kysymyksiä säädettiin kansainvälisen sotilastuomioistuimen vuonna 1945 antamalla peruskirjalla.
Toinen vastaava organisaatio perustettiin 11 maan edustajien sopimuksella: Filippiinit, Intia, Uusi. Seelanti, Australia, Kanada, Alankomaat, Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kiina ja Neuvostoliitto. Toiminnan oikeusperusta oli kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Järjestö perustettiin suurten japanilaisten rikollisten oikeudenkäyntiä varten. Tämän kansainvälisen tuomioistuimen nimi oli Tokio. Puhutaanpa enemmän ensimmäisestä organisaatiosta.
Ensimmäisen maailmanjärjestön kokoonpano ja tehtävät
Kansainvälinen välimiesoikeus muodostettiin neljästä jäsenestä ja samasta määrästä varajäsentä. Kummastakin sopimusvaltiosta oli myös pääasiallinen syyttäjä ja asiaankuuluva henkilöstö. He toimivat komiteana ja suorittivat tehtäviä sekä yhteistyössä että itsenäisesti. Vastaajille annettiin takeet, puolustajat mukaan lukien. Oikeudellisen kehyksen mukaisesti kansainväliselle tuomioistuimelle annettiin oikeus tuomita ja rangaista henkilöitä, joiden toiminta aiheutti henkilökohtaista vastuuta. Tällaisia rikkomuksia ovat rikokset:
- Maailmaa vastaan. Tähän luokkaan sisältyy aggressiivisen vihamielisyyden tai kansainvälisen sopimuksen vastaisen sodan valmistelu, suunnittelu, vapauttaminen ja myöhempi harjoittaminen.
- Ihmisyyttä vastaan. Näitä ovat murhat, orjuuttaminen, tuhoaminen, maanpako ja muut siviiliväestöön kohdistuvat julmat julistukset.
- Sotarikokset - toimet, jotka rikkovat sotaa tai lakia.
Vartalo
1 Kansainvälinen tuomioistuin perustettiin määräämättömän määrän prosesseja varten. Organisaation vakinainen sijainti oli Berliini. Yksi organisaatiokokous pidettiin täällä (9. lokakuuta 1945). Käytännössä kehon toiminta rajoittui Nürnbergin tutkimuksiin. Oikeudenkäyntien ja kokousten järjestys vahvistettiin säännöissä ja peruskirjassa. Rikollisten rangaistuksina säädettiin kuolemanrangaistus tai muu rangaistus. Tuomio, jonka Kansainvälinen tuomioistuin päätti, oli lopullinen, eikä sitä voitu tarkistaa uudelleen. Tuomio toteutettiin Saksan hallintoneuvoston määräyksen mukaisesti. Tämä on ainoa elin, jonka toimivaltaan kuului tutkia tuomittujen armahduspyyntö ja Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen muuttaminen.YK hyväksyi päätöslauselman, jossa vahvistettiin Nürnbergin oikeudenkäyntien lauseeseen sisältyvät maailmanoikeuden periaatteet ja oikeudelliset perusteet. Kuolemanrangaistus armahdushakemuksen hylkäämisen jälkeen teloitettiin 16. lokakuuta 1946 illalla.
Tokion prosessi
Toisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa toimi yksi rehtori ja 10 lisäsyyttäjää. Ensimmäinen oli Yhdysvaltojen edustaja, joka nimitettiin Japanin miehittävän armeijan komentajaksi. Tokion prosessi tapahtui toukokuun alusta 1946 marraskuun puoliväliin 1948. Oikeudenkäynnin tulos oli tuomio.
Organisaatioiden laillinen pätevyys
Edellytykset uusien kansainvälisten tuomioistuinten, kansainvälisen rikostuomioistuimen ja muiden maailmanlaajuisten instituutioiden perustamiselle esitetään ihmiskunnan vastaisia maailmanlaajuisia rikoksia koskevissa yleissopimuksissa. Joten yhden niistä mukaan kansanmurhan tekemisessä epäiltyjen tapausten olisi harkittava sen maan toimivaltaisia viranomaisia, jonka alueella rikos on tehty, tai sellaisen maailman toimeenpanevan elimen, jolla saattaa olla lainkäyttövaltaa yleissopimuksen osapuoliin, jotka tunnustavat tämän laitoksen toimivallan rajat. . Nykyään kehitetään useita virallisia hankkeita, ja on olemassa useita tieteellisiä ehdotuksia pysyvän kansainvälisen sotilastuomioistuimen perustamiseksi tapausten käsittelyä varten sekä sellaisten henkilöiden syytteeseenpanemiseksi, joita syytetään rikoksesta maailmanlain vastaisesti. Toisin kuin aiemmissa ja nykyisissä organisaatioissa, sitä ei pitäisi rajoittaa alueellisilla ja ajallisilla rajoilla.
Globaalin lainkäyttövallan haaste
Muutaman viime vuoden aikana asiaan liittyvä YK: n komissio on käsitellyt tätä asiaa. Tämän ongelman puolestaan aiheutti yleiskokous. Komissio antoi suosituksia kansainvälisen toimivaltaisen viranomaisen perustamisesta peruskirjan muodossa olevan monenvälisen sopimuksen perusteella. Oletetaan, että tällaisten organisaatioiden toiminta suunnataan yksilöille eikä koko maalle. Siitä huolimatta tulevaisuudessa toimivallan laajentaminen valtioihin sallitaan. Tuomioistuimen toimivallan tulisi kattaa säännöstössä määritellyt rikokset: ihmiskunnan ja maailman turvallisuutta vastaan sekä muut rikkomukset, jotka kuuluvat luokkaan "kansainvälinen ja kansainvälinen". Tässä suhteessa sen tulisi olla yhteydessä asiaankuuluviin maailmanyleissopimuksiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kansainvälisten rikostuomioistuinten tulisi harkita tapauksia, jotka liittyvät vain tiettyihin maailmanlain vastaisiin rikoksiin. Erityisesti tämä: maailmanluokan sodankäynniin liittyvät kansanmurhat, aggressiot, julmuudet ihmisyyttä vastaan.
Organisaation rakenne
Ainoa hyväksyttävä seikka, että kansainvälisen tuomioistuimen perussääntöön sisältyy tarkka kieli käsiteltävänä oleviin rikoksiin nähden, samoin kuin heille määrätyt rangaistukset. Tärkein toteutettu toimenpide on elinkautinen vankeusrangaistus tai vankeutta määräajaksi. Kysymys kuolemanrangaistuksen mahdollisesta käytöstä on edelleen keskustelun aihe. Jos puhumme yhden elimen muodostamisesta, sen rakenteeseen pitäisi luultavasti kuulua puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja puheenjohtajisto.
Viimeksi mainitun tulisi suorittaa sekä hallinnolliset että suoraan menettelytavat. Asiaa käsittelevät ja myöhemmät tuominnot hoitavat asianomaiset jaostot: tuomioistuimet ja muutoksenhaku. Riippumattoman syyttäjän olisi tehtävä läheistä vuorovaikutusta elimen kanssa. Kaksi vaihtoehtoa sen toiminnalle keskustellaan.Syyttäjävirasto voi suorittaa tutkimuksen kyseisissä maissa kansainvälisen yhteisön puolesta yksin tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välityksellä yhteistyön kautta. Samanaikaisesti asiaa koskevien menettelyllisten takeiden noudattamisesta säädetään 2 artiklan 2 kohdassa. Poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevan maailmansopimuksen vähintään 14, 15.
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 25. toukokuuta 1993
Sitä voidaan pitää omalla tavallaan ainutlaatuisena. Päätöslauselma laadittiin kansainvälisen tuomioistuimen perustamiseksi syyttäjiksi entisessä Jugoslaviassa tapahtuneista maailman humanitaarisen oikeuden vakavista rikkomuksista syyllistyneistä. Tällä alueella oli traaginen laajamittainen konflikti. Yhdessä päätöslauselman hyväksymisen kanssa peruskirja hyväksyttiin. Se määrittelee viranomaisen lainkäyttövallan suhteessa tekijöihin, jotka rikkovat säännöksiä. Geneven yleissopimukset 1949 ja muut säännöt. Tarkasteltavana oleviin rikoksiin kuuluvat: tahallinen murha tai vakavien kärsimysten aiheuttaminen, epäinhimillinen kohtelu ja kidutus, siviilien panttivangiksi ottaminen tai heidän laiton karkotus, erityisaseiden käyttö, kansanmurha jne. Tuomioistuimessa on 11 riippumatonta tuomaria, jotka valtiot nimittävät ja jotka valitaan yleiskokouksen turvallisuusneuvoston neljäksi vuodeksi antamasta luettelosta. Lisäksi syyttäjä on läsnä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Hänet nimitetään pääsihteerin suosituksesta YK: n turvallisuusneuvosto. Toukokuussa 1997 valittiin uusi tuomarien kokoonpano. Heistä tuli Guyanan, Kolumbian, Sambian, Egyptin, Kiinan, Yhdysvaltojen, Portugalin, Ranskan, Italian, Ison-Britannian edustajia. Organisaatiossa on kaksi oikeudellista jaostoa (3 tuomaria) ja 1 muutoksenhaku (5 tuomaria). Organisaation sijainti on Haagin kaupunki.
Peruskirjan sisältö
Syyttäjällä on valtuudet tutkia tapaus ja laatia lausunto myös epäillyn oikeudet. Näihin kuuluvat muun muassa asianajajan palvelut. Peruskirjassa esitetään syytetyn oikeudet hänen tapausta tutkittaessa. Ne noudattavat siviili- ja poliittisia maailman standardeja. Peruskirja sääntelee tuomioistuinvalvontamenettelyä, lausunnon (tuomion) antamismenettelyä, tuomitsemista vankeuden muodossa.
Vankeuden määräaika määritetään ottaen huomioon entisen Jugoslavian asioiden oikeuskäytäntö. Art. 20, nopea ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti, menettelysääntöihin ja todisteisiin perustuvat syytteet, kunnioittaen ehdottomasti vastaajan oikeuksia ja varmistamalla todistajille ja uhreille asianmukainen suojaustaso. Epäilty on pidätettynä. Hänelle ilmoitetaan häntä vastaan esitetyistä syytöksistä, ja hänet lähetetään alueelle, jolla tuomioistuin sijaitsee. Art. 21 §: ssä säädetään syytetyn oikeuksista. Se osoittaa muun muassa julkisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, kyvyn puolustaa itseään itsenäisesti tai valitun asianajajan avulla. Syytetty voi käyttää ilmaiseksi kääntäjän palveluita ja muita menettelyllisiä takeita.
Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen
Kansainväliset tuomioistuimet ja tuomioistuimet eivät käsittele vain maassa tehtyjä rikoksia. Konflikteja esiintyy myös eri maiden vesillä. Niiden ratkaisemiseksi perustettiin YK: n kansainvälinen merioikeustuomioistuin. Se sijaitsee Saksassa, Hampurin kaupungissa. Se kutsuttiin koolle vuonna 1994. Eduskunnalla on tarkkailija-asema yleiskokouksen asiaa koskevan päätöslauselman perusteella. Tuomioistuimessa on 21 jäsenvaltioiden edustajaa. Elin valitaan yhdeksän vuoden toimikaudeksi, jolla on oikeus valita uudelleen. Edustajilla on tehtäviään hoitaessaan diplomaattinen koskemattomuus. Tuomarien joukosta valitaan puheenjohtaja sekä varajäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi, joilla on oikeus valita uudelleen.
pätevyys
Kansainvälinen merioikeustuomioistuin ratkaisee asiaankuuluvien oikeussuhteiden osapuolten väliset riidat.Se käsittelee erityisesti tapauksia, joissa yleissopimuksen sopimuspuolten maiden yksityishenkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka harjoittavat toimintaa globaalilla pohja-alueella, valtioita muissa sopimuksissa, jotka liittyvät sen kattamiin ongelmiin tai joihin liittyy muutoksenhaku tähän elimeen.
Venäjään liittyvät viestit
Vuonna 2002 Kansainvälinen merituomioistuin harkitsi Venäjän federaation vaatimusta Australiasta vapauttamaan Volga-alus välittömästi pankkitakauksen nojalla. Viranomaiset tarttuivat siihen yksinomaisella vyöhykkeellä laitonta kalastusta varten. Tämä vaatimus on täytetty. Japani haki vuonna 2007 kahdesti MTMP: tä ja asetti Venäjän federaatiolle vaatimuksia kahden aluksen - Tomimaru ja Hoshinmaru - pidättämisestä ja takavarikoinnista. Sekä ensimmäisessä että toisessa tapauksessa Venäjän valtuuskunta osallistui kuulemisiin. Lisäksi nimitettiin Venäjän federaation erityisedustaja - Zagainov, Venäjän YK: n pysyvän edustuston työntekijä. Alankomaat vuonna 2013 vetoaa maamme tilanteeseen Arctic Sunrise -aluksella.
Venäjän ulkoministeriö julkaisi tämän tapauksen yhteydessä kommentin, jonka mukaan Venäjä eteni siitä, että tapaus ei kuulu MTMP: n lainkäyttövaltaan. Siinä maan hallitus kiinnitti huomiota myös varaukseen, joka tehtiin vuoden 1982 yleissopimuksen ratifiointiprosessissa. Sen mukaan maa ei muun muassa ota käyttöön menettelyjä, jotka johtavat osapuolille sitovien päätösten tekemiseen riita-asioista, jotka liittyvät toimintaan, jolla pannaan täytäntöön suvereeniin oikeuksiin ja lainkäyttövaltaan liittyviä lakeja. Diplomaattisten kanavien kautta virkamiestuomio vastaanotti samanlaisen lausunnon. Järjestö otti huomioon Venäjän mielipiteen ja teki päätöksessään huomautuksen, että niitä poikkeuksia, joihin Venäjän federaatio viittasi, voidaan soveltaa yksinomaan siihen artiklaan, joka koskee art. 297, kohta Yleissopimuksen 2 ja 3 kohta. Se koski erityisesti meritieteellistä tutkimusta ja kalastusta. Tapauksen käsittelyn seurauksena organisaatio velvoitti Venäjän vapauttamaan välittömästi aluksen miehistön kanssa ja laskemaan sen Venäjän lainkäyttövallan ulkopuolella oleville vesille 3,6 miljoonan euron lupauksella.
