Etuuksien rahallistaminen toteutettiin vuonna 2005. Sen tarkoituksena oli poistaa joukko sosiaalisia takuita tietylle väestöryhmälle. Tämä uudistus aiheutti valtavia mielenosoituksia maassa. Tarkastellaan edelleen sen tärkeimpiä säännöksiä.
Historiallinen tausta
Etuusjärjestelmä otettiin käyttöön jo Neuvostoliiton aikana. Sosiaaliset takuut olivat tuolloin voimassa yhdessä valtiontalouden tuolloin voimassa olevan järjestelmän kanssa. Edut toimivat kannustimena tietyille suhteellisen harvoille väestöryhmille, joilla oli erityisiä ansioita maalle. Viime vuosisadan 80-90-luvulla sosiaalisten takuiden määrä kasvoi merkittävästi. Lisäksi itse etuuksilla pyrittiin tukemaan väestöä, jos budjetissa ei ole rahaa ja inflaatiota. Samaan aikaan monet etuudet eivät saaneet todellista turvaa, ja muodollisesti tarvitsevien ryhmään kuuluvien kansalaisten määrä ylitti puolet koko väestöstä. Yleensä etuuksien ansaitseminen rahaksi liittyy Venäjällä varapääministerin Žukovin ja sosiaalisen kehityksen ja terveysministerin Zurabovin nimiin. 
Varojen varkaudet ja korruptio
Viranomaiset huomauttivat perusteiksi uudistuksille valtion elinten merkittävistä lainvastaisuuksista. Esimerkiksi lääkkeiden toimittamisen alalla toimivat aktiivisesti kanavat, joiden kautta saatiin julkisia varoja lääkkeiden ilmaiseksi toimittamiseksi edunsaajille. Huumeiden tosiasiallinen jakelu toteutettiin paljon pienemmissä määrissä. Liikennealalla palveluille on vahvistettu suhteellisen korkeat hinnat. Syynä tähän oli korruptio. Asianomaiset virkamiehet perustelivat palvelujen korkeat kustannukset tarpeella palvella edunsaajia. Kylpylähoidossa on tapahtunut väärinkäytöksiä. Tavallisten veteraanien piti odottaa jonossa useita vuosia käyttääkseen tilaisuutta käydä ilmaiseksi ennaltaehkäisevissä tiloissa. Hallituksen mukaan hyötyjen ansaitseminen voisi poistaa kaikki nämä rikkomukset.
Liikennealan ongelmat
Hyötyjen ansaitsemista koskeva laki voisi viranomaisten mielestä lopettaa kunnallisten kuljetusten huonontumisen. Jatkuvasti julkista liikennettä käyttäneet ihmiset luonnollisesti pyrkivät saamaan ilmaisen matkustamisen. Seurauksena oli, että yli puolet kaikista matkoista lakkaa maksamasta. Samaan aikaan tietojen puute tosiasiallisesti edunsaajille tarjottavista palveluista antaa joissakin tapauksissa mahdollisuuden siirtää suhteettoman suuret budjettituet kunnallisille ja joskus yksityisille kuljetusyrityksille korruption kautta. Lisäksi ne pysyivät ratkaisematta ja rautatieliikenteen alalla alkoi syntyä uusia ongelmia. Hyötyjen ansaitseminen mahdollistaisi noin 6 miljardin ruplan palauttamisen alalle. 
Esteet uudistukselle
Etuusjärjestelmä ei koske kyläläisiä. Tässä suhteessa maaseudun väestö oli käytännössä työttömänä. Etuuksien ansaitseminen rahalla poistaisi epäoikeudenmukaisuuden sosiaalisten takuiden saamisessa. Samanaikaisesti ne ihmiset, jotka käyttävät niitä jo saatuaan rahaa, voivat käyttää niitä oman harkintansa mukaan. Eläkeläisten etuuksien ansaitseminen auttaisi poistamaan uudistusten esteet paitsi liikenteen, terveydenhuollon, myös asumisen ja kunnallisten palvelujen sekä luonnollisten monopolien alalla. Kilpailun käyttöönotto markkinoilla oli monimutkaista, koska ei ollut selvää, kuka rahoittaa kansalaisten sosiaalisia takuita.Vastaavasti yksityisellä pääomalla ei ollut todellista houkutusta asumis- ja kunnallispalveluihin ja liikenteeseen luonnollisissa monopoleissa, koska sijoittajat eivät luottaneet kuluttajien suorittamiin palveluihin maksamiseen täysimääräisesti. 
Keskeiset kohdat
Uudistuksen alussa tunnistettiin luokat, joihin uutta järjestystä sovelletaan. Liittovaltion uudistus koski yksinomaan liittovaltion edunsaajia. Muuntaminen kuului kolmen tyyppisiin takuisiin:
- Matka kaupungin ja esikaupunkien julkisilla liikennevälineillä.
- Sanaattihoito.
- Ilmaisten lääkkeiden tarjoaminen.
Asumispalveluihin liittyvien etuuksien poistamista lykättiin vuoden 2008 vaalien jälkeen.
maksut
Hyötyjen korvaamiseksi annettiin 171,8 miljardia ruplaa. Hallitus käytti tosiasiassa kuitenkin paljon suurempia summia. Vammaisten etuuksien kaupallistaminen toteutettiin ryhmän mukaisesti. Joten, 1 gr. lapsuudesta lähtien, 1,4 tuhatta ruplaa, 2 grammaa. - 1 000 s., 3 gr. - 800 s. Korvaus "Tšernobylin" oli 1,7 p, avunantajat - 500 p. Toisen maailmansodan sankareille oli tarkoitus maksaa 3,5 tuhatta ruplaa. He aikoivat antaa saartoon 1,1 tuhatta ruplaa ja toisen maailmansodan vammaisille kaksi tuhatta ruplaa. Nämä maksut korvasivat oikeuden ilmaiseen matkustamiseen esikaupunkiliikenteessä ja kaupunkiliikenteessä, sairaalahoitoon ja lääkkeisiin. Valtiovarainministeriön alkuperäiset ehdotukset sisälsivät noin 10 korvattavaa etua. 
Tilanne maan aiheissa
ansioita etuja työveteraaneille ja muita kansalaisia, jotka saivat alueellisia sosiaalisia takeita, ei voitu suorittaa. Ratkaisu tähän kysymykseen jätettiin tutkittavien viranomaisten harkintaan. Alueelliset hallintoelimet voisivat myös pitää voimassa olevat edut. Tässä tapauksessa heidän piti rahoittaa itsenäisesti liikenteen ja muiden yritysten palvelut, joita kansalaisille tarjottiin ilmaiseksi. Suorittaessaan rahallistamista liittovaltion hallitus ilmoitti maksaneen alueille enintään 40% vastaavasta korvauksesta.
Väestön mielenosoitukset
Vuonna 2004, 29. heinäkuuta, pidettiin Moskovassa Tšernobylin uhreja. Elokuun alusta lähtien melkein koko maassa on järjestetty joukkomielenosoituksia. Uudistuksen toteuttaminen käytännössä on aiheuttanut tyytymättömyyttä useimpien kansalaisten keskuudessa. Suurin osa mielenosoittajista koostui eläkeläisistä. Mielenosoitukset ovat saaneet laajan laajuuden suurissa kaupungeissa. Tuolloin ollut Lužkovin pormestari löysi rahaa kaupungin talousarviosta saatavien etujen korvaamiseen. Pietarissa tilanne ei ollut niin vauras. Mielenosoittajat vaativat hyväksytyn lain nro 122 pikaista kumoamista, joka sääntelee rahallistamista. 
Ongelmien ratkaiseminen
Vladimir Putin tapasi hallituksen. Hän ehdotti tammikuussa eläkkeiden indeksointia 1. maaliskuuta eikä 1. huhtikuuta suunnitellusti. Lisäksi hän käski nostaa armeijan rahallinen korvaus. Koko vuoden 2005 hallitus toteutti yhdessä alueellisten hallintojen kanssa tiettyjä toimenpiteitä jännitteiden vähentämiseksi. Joissakin aiheissa korvausmaksut nostettiin eläkkeensaajille sopivalle tasolle. Vähitellen mielenosoitukset alkoivat lamaantua.
Syyt uudistuksen epäonnistumiseen
Ensinnäkin kaupallistaminen on melko monimutkainen teknisestä näkökulmasta katsottuna. Monet alueet ja yksittäiset virkamiehet eivät yksinkertaisesti olleet valmiita tällaiseen massiiviseen muutokseen. Seurauksena oli, että johtajien toimia ei harkittu. Yhdessä tämän, ansaitsemisen oli tarkoitus olla väline korruption poistamiseksi. Tältä osin jokin osa valtionlaitosta ei ollut kiinnostunut uudistuksesta. Suunniteltaessa rahallistamista maksuajanjakson (tammikuun 2005 loppu) ja sen tosiasian välillä, että etuuksien lakkauttaminen otettiin käyttöön kuukauden alussa, ei otettu huomioon eroa.
Vaikka varat siirrettiin etukäteen, pitkät uudenvuoden vapaapäivät ja nykyinen siirtojärjestelmä eivät antaneet mahdollisuutta välittää niitä kansalaisille ajoissa. Maksut eivät aina pystyneet kompensoimaan etuuksien poistamista.Yleisesti ottaen uudistus auttaisi kansalaisia, mutta tappioiden ja etujen epätasaisen jakautumisen vuoksi se epäonnistui. Erityisesti tämä koski tavallisia eläkeläisiä. Näitä kansalaisia koskevan kysymyksen ratkaiseminen viittasi alueiden toimivaltaan. Liittovaltion lainsäädännössä ei mainita näitä edunsaajia. Jotkut alueet pystyivät ratkaisemaan asian, kun taas toiset eivät riittävien varojen puutteen vuoksi. 
johtopäätös
Rahan ansaitseminen herätti suurta tyytymättömyyttä köyhien kansalaisten keskuudessa. Mutta on syytä huomata, että monet kuljetus- ja muut palveluyritykset olivat jossain määrin tyytyväisiä uudistukseen. He pystyivät saamaan todellista rahaa ja ohjaamaan heidät alan kehittämiseen. Monet yritykset ehdottivat puiston nykyaikaistamista kaupallistamalla. Siitä huolimatta kansalaisten oli palautettava tietyt sosiaaliset takeet. Laajamittaisten mielenosoitusten jälkeen kehitettiin uusi demonetointiohjelma.
