Art. Rikoslain 78 §: n mukaan on todettava, että yksi vastuusta vapauttamisen perusteista on vanhentumisajan päättyminen. Erityiset ajanjaksot riippuvat tässä tapauksessa tehdyn teon luokasta. Tarkastellaan yksityiskohtaisemmin vanhentumisaikaa rikoslaissa. 
Vaikeusasteen
Lainsäädännössä säädetään erilaisesta vanhentumisajasta rikosasioissa yhteiskunnan vaaran luonteesta ja tasosta riippuen. Esimerkiksi petos voi olla laajassa mittakaavassa. Tässä tapauksessa se rinnastetaan vakaviin rikoksiin. Vanhentumisaika on tässä tapauksessa pitkä. Henkilön teko voidaan luokitella yleisen kokoonpanon perusteella ilman raskauttavia olosuhteita. Tässä tapauksessa jakson kesto on erilainen. Laissa vahvistetaan:
- Pieniä rikoksia koskevissa rikosasioissa vanhentumisaika on 2 vuotta. Tämän ajanjakson jälkeen syyllinen vapautetaan vastuusta. Laskenta suoritetaan rikoksen päivämäärästä. Tähän luokkaan kuuluvat rikokset (piittaamattomat ja tahalliset), joiden rangaistus on enintään 2 vuotta vankeutta.
- Keskimääräisen vakavuuden omaavien rikosasioiden vanhentumisaika on 6 vuotta. Tämän ajanjakson päätyttyä henkilö vapautetaan, ja häntä vastaan aloitetut menettelyt lopetetaan. Rikoksiin vrt. vakavuuteen sisältyy tekoja, joiden enimmäisrangaistus on enintään viisi vuotta vankeudessa tai tahallinen, joka on tehty laiminlyönnistä, ja joiden on määrä olla pysyvän vankilassa yli 2 vuoden ajan.
- Luokan "hauta" vanhentumisaika rikosasioissa on 10 vuotta. Tällaisia tekoja ovat rikokset, joista rangaistus on yli viisi, mutta alle 10 vuotta vankeutta.
- Erityisen vakavissa rikoksissa syylliset voidaan vapauttaa vastuusta 15 vuoden kuluttua heidän tekoonsa. Tähän luokkaan kuuluvat teot, joille on määrätty yli 10 vuoden rangaistus, samoin kuin elinkautinen vankeusrangaistus.
Laskentasäännöt
Ne on myös perustettu Art. Rikoslain 78 pykälä. Rikossyytteen vanhentumisaika alkaa sinä päivänä, kun teko on tehty. Lakisääteisen ajanjakson päättymisen selvittämiseksi on tarpeen määrittää rikoksen loppuun saattamisen ajankohta. Tämä ei yleensä ole vaikeaa. Vaikeuksia syntyy käynnissä olevista ja jatkuvista toimista.
Jälkimmäisessä tapauksessa vanhentumisaika rikosasioissa alkaa rikoksen loppumisesta. Se voi olla päivä, jolloin syyllinen tunnusti tai pidätettiin. Jatkuvissa rikoksissa laskenta alkaa hetkestä, jolloin viimeinen lainvastainen sama teko tehtiin. Vanhentumisaika päättyy, kun tuomio tulee voimaan. Jos tekijä tekee uuden lain, vanhentumisaika alkaa siitä itsenäisesti uudelleen, ja niin jokaisessa tilanteessa. Jakso tulisi laskea rikoksen päivää seuraavasta 00.00 päivästä. Laskenta päättyy vanhentumisajan viimeisenä päivänä klo 00.00. 
Tärkeä kohta
Päävastuu vastuusta vapautumisesta on määräajan laskennan jatkuvuus. Jos tekijä piiloutuu tutkintaviranomaisten tai oikeuslaitoksen edestä, laskenta keskeytetään. Määräaika uusitaan rikoksentekijän pidättämispäivästä tai hänen tunnustuksestaan.
Elinikäinen vankeus
Rikosoikeudenkäyntimenettelyjen vanhentumisaika ei riipu tuomioistuimen tai ennakkotutkinnan harkinnasta. Tämä tarkoittaa, että vahvistettujen määräaikojen päättyessä valtuutettujen viranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joista säädetään 5 artiklassa. Rikoslain 78 pykälä.Tätä säännöstä ei sovelleta tekoihin, joista on määrätty vankeusrangaistus. Näissä tapauksissa vanhentumisajan soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä päättää yksinomaan tuomioistuin. Tällaisessa rangaistuksessa tuomituille syyllisille annetaan tietyt takeet. Esimerkiksi, jos tuomioistuin päättää olla vapauttamatta heitä vastuusta, laki ei salli elinrangaistuksen soveltamista rikoksentekijöihin.
poikkeukset
Lainsäädännössä säädetään tapauksista, joissa vanhentumisaikaa ei sovelleta. Tällaisia poikkeuksia ovat rikokset ihmiskunnan ja maailman turvallisuutta vastaan - aggressiivisten sotilasoperaatioiden valmistelu, suunnittelu, suorittaminen, vapauttaminen, kiellettyjen sodankäyntimenetelmien ja -välineiden käyttö, ekosidi ja kansanmurha. 
johtopäätös
Lainsäädännössä vanhentumisajat on muotoiltu melko selkeästi, niiden laskentatapa on määritelty. Yksi tärkeimmistä kriteereistä tässä tapauksessa on teon vakavuus. Mitä vakavampi ja vaarallisempi rikos on yhteiskunnalle, sitä enemmän aikaa on syyllisen tunnistamiseen. Vanhentumisaika mahdollistaa perusteellisen tutkinnan, epäiltyjen tunnistamisen, tarvittavat tutkimukset ja todisteet. Jos syyllisyyttä ei todisteta tänä aikana, henkilön tekoa ei voida luokitella mihinkään rikoslain artiklaan. Siksi hänestä ei ole vastuuta.
