Nykyään rikollisuustilanne maailmassa osoittaa ennennäkemättömän lisääntyneen rikollisuuden. Mielenrauhaa voivat rikkoa paitsi yksittäiset militanttivaltiot, myös yksittäiset kokonaisuudet, rikolliset. Monet arvostelevat tätä tosiasiaa, mutta sen todellisen olemassaolon vahvistaa kansainvälisen aseman omaavien rikollisten läsnäolo. Jos kylmän sodan aikana maat uhkasivat maailman lakia ja järjestystä, niin moderni maailma on täynnä ihmisiä, joiden resurssien ansiosta ne voivat rikkoa vakiintuneita maailmanjärjestyksiä omaksi hyödykseen, ja ne voivat tulla pienimmistä ja pienimmistä maailman näyttämöistä. Esimerkkejä sellaisista ihmisistä ovat Muammar Gaddafi, Osama Bin Laden, Semyon Mogilevich, Doku Umarov, Pablo Escobar ja muut. 
Maat perustivat välttämättömän ja erittäin hyödyllisen luovutuslaitoksen välttääkseen "kansainvälisen" merkityksen omaavien rikollisten jatkuvan esiintymisen ja edistääkseen keskinäistä yhteistyötä rikollisuuden torjunnassa. Hänen työnsä ominaisuuksista ja tärkeimmistä vivahteista keskustellaan tässä artikkelissa.
Luovuttamisinstituutin historia
Rikollisten luovuttamisella on tarina. Tämä kansainvälinen oikeuslaitos perustettiin suurimmaksi osaksi vasta 1900-luvulla, mutta sen perustan luovuttiin muinaisina aikoina. Varhaisin esimerkki luovuttamisesta tai pikemminkin luovutussopimuksesta on vuodelta 1278 eKr. Se muodostettiin egyptiläisen faaraon Ramses II: n ja hetiittikuningas Hattusili III: n välillä. Tämän sopimuksen mukaan hetiitit olivat velvollisia palauttamaan kaikki pakenevat Egyptin kansalaiset, suorittamatta kuitenkaan oikeustoimia, kuten kidutusta. 
Muinaisen maailman esimerkkejä tunnetaan myös, esimerkiksi:
- Cato vaati Caesarin luovuttamista germaanialaisille heimoille, koska nämä olivat aloittaneet laittoman sodan heitä vastaan.
- Kun Filippiiniä Makedoniasta yritettiin, ateenalaiset pettivät kaikki ihmiset, jotka olivat jotenkin mukana tässä.
- Ahhaalaiset vaativat Spartalta hänen kansalaisensa luovuttamista, joka poltti siviilien kylät.
Keskiajalla tiedettiin tapaus, jolloin Kuraish-heimon johtaja vaati Etiopian kuninkaalta vainosta paenneiden Qurayshien luovuttamista. Mutta häneltä evättiin pyyntö. Näiden tosiasioiden lisäksi on olemassa monia historiallisia vahvistuksia luovuttamislaitoksen tai ainakin sen perusteiden olemassaololle.
Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevat keskeiset säännökset
Nykyaikaisessa kansainvälisessä oikeudessa on sellainen termi kuin luovuttaminen. Mikä se on, monet eivät edes tiedä. Mutta tämä kansainvälinen oikeudellinen luokka on itse asiassa luovutus, vain ottaen huomioon kansainvälisten sopimusten normatiivinen sääntely. Tästä seuraa, että luovuttaminen on erityinen valtioiden välinen yhteistyön muoto (kansainvälinen yhteistyö) rikollisuuden torjunnassa, jota säännellään kansainvälisillä säädöksillä. Rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ydin on seuraava: tietyn henkilön pidättäminen yhden maan alueella ja hänen siirtäminen toiseen maahan pyynnöstä. Siirto tapahtuu rikoksentekijän tuomitsemiseksi tai toisen osapuolen jo julistaman tuomion täytäntöönpanoon tai täytäntöönpanoon. 
Joissakin osavaltioissa, joissa on liittovaltion alueellinen järjestelmä, termiä voidaan käyttää rikoksen siirtämisessä liittovaltion yhdestä subjektista toiseen. Rikoksista epäillyt tai syytetyt voidaan siirtää.
Luovuttamisen ehdot
Jokaisella valtiolla on oikeus luovuttaa rikollisia, mutta ei velvollisuutta suorittaa tällaisia toimia. Velvollisuus luovuttaa rikollisia voi syntyä, jos on olemassa kahdenvälinen luovutussopimus. Rikollisten luovuttamiselle on erityisedellytykset, jotka on määritelty sopimuksessa aiemmin. Yleensä ne ilmoittavat perusteet, joiden nojalla luovuttamislaitos toimii. Tavallisin luovuttamisedellytys on ”kaksinkertainen lainkäyttövalta”, kun tehty teko tuomitaan sekä pyynnön esittäneen maan että pyynnön vastaanottaneen lainsäädännössä. Sopimuksessa määrätään myös ehdoista, joiden avulla voit kieltäytyä rikoksentekijän luovuttamisesta.
Luovuttamisen oikeusperusta
Luovuttamisella (mitä se on, olemme selittäneet yllä) on oikeusperusta, kuten kaikilla kansainvälisillä oikeuslaitoksilla. Tämä johtuu maailmanlaajuisesta oikeusvaltiosta ja oikeusvaltiosta, jolloin ihmisten vapauteen ja kunniaan liittyviä toimia olisi säänneltävä kansainvälisillä säädöksillä. Yleensä luovuttamisen oikeusperusta on valtioiden välinen sopimus, mutta on olemassa myös monenvälisiä sopimuksia. Samanaikaisesti sekä pyynnön esittäneiden että pyynnön esittäneiden maiden olisi oltava tällaisten yleissopimusten osapuolia. Esimerkki tällaisesta kansainvälisestä asiakirjasta on vuoden 1957 rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus.
Luovuttaminen Venäjällä
Luovutuslaitos on läsnä Venäjän federaation lainsäädännössä, koska valtio on vuoden 1957 luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen osapuoli. Siitä huolimatta Venäjä on esittänyt joitain varauksia. Venäjän federaation perustuslain 61 §: n mukaan maan kansalaisia ei voida luovuttaa valtion ulkopuolelle eikä siirtää vieraaseen valtaan. Voimme siis puhua vain sellaisen laitoksen osittaisesta hyväksymisestä luovuttamisena. Tässä mielessä Venäjän federaatio eroaa Euroopan unionin maista, joiden välillä on kahdenvälinen velvollisuus luovuttaa rikollisia.
Luovutusprosessi
Luovutusprosessilla on erityinen määräys, jota säätelevät voimassa olevien sopimusten ja yleissopimusten kansainväliset oikeusnormit tai kansainvälinen oikeuskäytäntö. Rikoksesta luovuttamisella on merkityksetön rooli toisin kuin perustuslaissa. Useimmiten maan rikoslaissa on joitain rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa kansainvälistä yhteistyötä koskevia säännöksiä, mutta se ei missään nimessä edellytä noudattamista edellyttäviä normeja.
Menettely alkaa peruspyynnöllä, joka laaditaan pyynnön vastaanottaneen kielellä tai jollain kansainvälisistä kielistä. Pyyntö lähetetään ulkoasiainministeriön, sisäministeriön, oikeusministeriön jne. Välityksellä. Pyynnön vastaanottaneessa maassa alkaa menettely pyynnön pätevyyden oikeudellisesta tarkastelusta oikeudellisesta näkökulmasta. Jos tuomioistuin vahvistaa pyynnön, rikoksentekijä luovutetaan, jos ei, prosessi pysähtyy.
Suuntaukset luovutusprosessin yksinkertaistamisessa
Yleensä luovutusjärjestelmä on niin hankala, että tämä laitos ei todellakaan toimi. Se tapahtuu vain poliittisessa vastakkainasettelussa. Mutta jotkut maat ovat edelleen edistyneet tässä asiassa. Esimerkiksi EU: n jäsenet ovat luoneet ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen”. Tämä kansainvälinen sopimus sallii osallistujamaiden kansalaisten siirtämisen ilman pyynnön vahvistusta ja harkintaa.
Sopimuksen olemassaolo tosiasiassa ”elvytti” luovuttamisen kaltaisen instituution. Monille on selvää, että tämä sopimus on hyödyllinen osallistujamaille, mutta sopimuksesta riippumattomat valtiot pitävät kuitenkin etäisyyttä toisistaan ja yrittävät välttää tällaisen sopimuksen tekemistä millään tavalla.
Instituutin tulevaisuus
Luovuttaminen, mitä se on, mitkä säädökset säätelevät laitosta - kaikki nämä kysymykset käsiteltiin artikkelissa.On myös huomattava, että nykyajan valtiot kokevat edelleen jonkin verran epäluottamusta toisiinsa, joten luovuttamislaitos ei voi kehittyä täysin. Monet tutkijat ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että tällaiset suuntaukset murtuvat jatkuvan uhan ja kansainvälisen rikollisuuden kasvun vuoksi. Tämä kielteinen tekijä on poistettava, ja jotain on uhrattava siitä.