1 artiklan 1 kohdan mukaan Siviililain 1118 §: n nojalla testamentti laaditaan ainoaksi tapaksi hallita omaa omaisuuttaan kuolemantapauksessa. Tämän artikkelin 5 kohtaan kirjataan ensimmäistä kertaa lainsäädäntötasolla mahdollisuus suorittaa tämä yksipuolinen liiketoimi. Kuolemanhetkestä (perinnön avaaminen) omistaja menettää ikuisesti oikeuden tehdä muutoksia omaisuuden luovuttamisen ehtoihin tai ryhtyä uusiin toimiin, jotka määrittävät arvojen kohtalon. Tässä suhteessa testamentin pätemättömyys, sen muuttaminen ja peruuttaminen ovat erittäin ei-toivottuja olosuhteita. Niillä on suora vaikutus kansalaisen kykyyn hallita harkintansa mukaan hänelle kuuluvaa omaisuutta. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin testamentin pätemättömyyttä, sen muuttamista ja peruuttamista. 
Yleistä tietoa
Art. Siviililain 1118, 5 §, testamentin määritelmä on annettu. Normin mukaan yksipuolinen liiketoimi tunnustetaan sillä, joka luo vastaavat velvollisuudet ja lailliset mahdollisuudet perinnön avaamisen jälkeen. On kuitenkin syytä huomata, että yllä oleva määritelmä ei kuvaa tarkasti käsitteen ydintä. Testamentti itsessään ei voi luoda velvoitteita ennen perinnön alkamista tai sen jälkeen. Tässä tapauksessa on viitattava siviililain toiseen artiklaan. Erityisesti art. 155 yksipuolinen liiketoimi, joka on tahto, luo vastaavat velvoitteet vain sille, joka sen teki. Muiden osapuolten osallistuminen on sallittua vain niiden välisellä sopimuksella tai muissa laissa säädetyissä tapauksissa.
Velvoitteiden syntymisen yksityiskohdat
Edellä esitetyn perusteella olettamaa, että "lain mukaisina erityistapauksina" voivat olla artiklat 1134 (testamentin toteuttajasta) ja 1137 (testamentin epäämisestä), pidetään väärin. Epäilemättä sekä ensimmäisessä että toisessa normissa asianomaisilla henkilöillä on laissa säädetyt velvoitteet. Mutta tahdon tekeminen ei riitä. Vastaavat velvoitteet ilmenevät, jos henkilöt täyttävät ne yksisuuntainen kauppa. Erityisesti testamentin toimeenpanijan on suostuttava viimeisen testamentin toteuttamiseen, seuraajan on hyväksyttävä perintö, koska testamentin kieltäytymisellä asetettu velvoite täytetään vain tällä tavalla.
Oikeudellinen mahdollisuus
Ainoa oikeus, jonka testamentti voi muodostaa perinnön avaamisen jälkeen (mutta ei kaikissa tapauksissa), on itse asiassa kyky ottaa omaisuutta kuolleelta. Omistajan tahdolla pyritään luomaan kyky päättää omasta harkinnastaan aineellisten arvojen kohtalo. Tämän oikeuden käyttämiseksi testamentti on kuitenkin välttämätön, mutta ei riittävä edellytys. Tässä tapauksessa vaaditaan myös omistajan tahtoa vastaavien muiden henkilöiden oikeustoimia.
Tilaustyypit
Siviililaki sisältää seuraavan luettelon testaattorin päätapauksista:
- Ilmoitus seuraajista.
- Omistettujen kiinteistöjen omistajien periminen.
- Testamentin kieltäytyminen.
- Kaikkien tai joidenkin seuraajien perinnön menettäminen.
- Testamenttien antaminen.
- Urakoitsijan nimittäminen. Tämän tyyppisiä tilauksia pidetään valinnaisina.
Useimmissa tilanteissa ilmoitus perillisistä toimii omistajan tahdona. noin testamentin kieltäminen Art. 1137 siellä on suora selitys. Sitä voidaan analogisesti soveltaa perinnölliseen luovutukseen art. 6. Seuraamusten määrääminen perinnönjättäjille edellyttää, että perilliset itse ilmoitetaan. Tältä osin tällainen järjestys voi olla olemassa vain seuraajien määritelmän yhteydessä. 
perinnöttömyydellä
Tämän määräyksen suhteen nykyinen lainvalvontakäytäntö perustuu vakaasti siihen tosiseikkaan, että testamentin sisältö voidaan tyhjentää vain tuomalla tämä tahto ilmoittamatta seuraajia. Herää kysymys - onko tämä lakien mukainen? Art. 1119, jossa testamentin vapauden määritelmät paljastetaan, on epäilemättä myönteinen vastaus. Perinnön peruuttamisen mahdollisuus mainitaan nimenomaisesti luovutuksen päätyyppiluettelon 1 kohdassa. Siksi laki ei nimenomaisesti kieltää tahdon tyhjentämistä tällä määräyksellä. Samanaikaisesti art. 1118 vastaa edellä esitettyyn kysymykseen kieltävästi.
Kuten jo todettiin, testamentti toimii yksipuolisena liiketoimena, jonka velvoitteet ja mahdollisuudet syntyvät perinnön avaamisen jälkeen. Tästä voimme tehdä seuraavan johtopäätöksen. Yksipuolista liiketointa, johon ei liity velvollisuuksien ja oikeuksien ilmenemistä, ei voida pitää tahdona. Mutta tahdonilmaisun on todettu loppuvan perinnänmenetystä koskevalla määräyksellä. Ainoa seuraus tällaisesta tahdosta on, että seuraajat menettävät oikeuden ottaa kuolleen omaisuus omaisuuteensa lain nojalla. Yksinkertaisesti sanottuna, tällainen tahdonilmoitus ei vain aiheuta velvoitteita, vaan myös perillisten laillisia mahdollisuuksia. Tällainen ristiriita voi olla perusta testamentin pätemättömyydelle. Tällaisen liiketoimen pätemättömyys vahvistetaan 4 artiklassa. 168.
Testamentin peruuttaminen, muuttaminen ja pätemättömyys
Laissa säädetään kuolleen tahdon riitauttamisesta tietyissä tilanteissa. Venäjän federaation siviililain tahto on pätemätön. 1131. Tämän artiklan 1 lauseketta pidetään samanlaisena kuin 1 artiklan 1 kohtaa 166. Asetuksen 88 artiklan säännöksissä 1131 annetaan testamenttien erottaminen kiistanalaisiksi ja pätemättömiksi. Vakiintuneet määritelmät eivät myöskään eroa tulkinnoista, jotka koskevat muita kiistanalaisia tai tyhjiä liiketoimia. Olennainen ero art. 166 ja art. 1131 tarkoittaa ihmisryhmää, joka tunnistaa testamentin ja muun kaupan pätemättömyyden.
Joten ensimmäisen artiklan mukaan yksiköt voivat olla henkilöitä, joiden luettelo on annettu siviililaissa. Samanaikaisesti testamentin pätemättömyys voidaan tunnustaa sen henkilön vaatimuksella, jonka intressejä riidanalaisella tahdonilmaisulla loukataan. Perustuslakituomioistuimen päätöksessä todetaan, että lain 6 §: ssä säädetty normi. Nro 1131, jossa vahvistetaan tällaisten henkilöiden mahdollisuus valittaa omistajan määräyksestä, keskitytään heidän oikeussuojan takaamiseen. Siksi testamentin peruuttaminen, muuttaminen ja pätemättömyys on vaatimus, jonka voivat esittää melko laaja joukko aiheita.
Tapahtuman mitättömyyden tulos
Kuten edellä mainittiin, seuraajan ainoa laillinen mahdollisuus perinnön avaamisen jälkeen on itse asiassa kuolleen omaisuuden hyväksyminen omaisuuteen ja myöhempi luovuttaminen hänen henkilökohtaisen harkintansa mukaan. Näin ollen testamentin puuttuminen on seurausta testamentin pätemättömyydestä. Jos perintöä ei hyväksytty tällaisessa tilanteessa, tämä tulos on ainoa. Jos seuraaja on sitoutunut oikeuksiinsa, sovelletaan toista sääntöä. Erityisesti tästä tapauksesta säädetään 2 artiklassa. 168. Tässä artikkelissa käsitellään perintötilannetta, kun henkilöllä ei ole oikeuskelpoisuutta.Siksi, pätemättömyyden perusteesta riippuen, tahto voidaan kiistää jostakin syystä ja tapahtuu tapahtuman mitättömyyden yksi tai toinen tulos. Koodeksin V jaksossa ei vahvisteta tätä aihetta koskevia erityisiä sääntöjä. Tältä osin liiketoimen mitättömyyttä koskevia 9 luvun säännöksiä voitaisiin soveltaa testamentin pätemättömyyteen liittyviin seurauksiin. Sen sääntöjä sovelletaan kuitenkin sopimuksiin. 
Aihevaatimukset
Henkilöitä, jotka puolustavat testamentin pätemättömyyttä, oikeuskäytäntöä pidetään kantajana. Nämä yhteisöt voivat vaatia kansalaiselta, joka hyväksyi perinnön merkityksettömällä ilmaisulla, palautetun kaiken palautetun lain 60 luvun sääntöjen mukaisesti. Tätä säännöstä sovelletaan, kun yksilöllisesti määritelty esine toimii perintökohteena. Asia vaatii lähettämällä oikaisuvaatimuksen. Sitten sinun on otettava huomioon korkeimman oikeuden ja korkeimman välimiesoikeuden täysistunnon päätöslauselmassa antamat kommentit, joissa selitetään joitain testamentin pätemättömyyteen liittyviä ongelmia.
selitykset
Edellä mainitussa päätöslauselmassa, erityisesti lausekkeessa 34, selitetään, että riita omaisuuden palauttamisesta, joka on seurausta sopimussuhteesta tai joka syntyy kaupan mitättömyyden (pätemättömyyden) seurauksista, olisi ratkaistava lainsäädännön mukaisesti, jonka säännöt koskevat juuri näitä erityisiä vuorovaikutuksia. aiheista. Jos henkilöiden välillä ei ole tällaista suhdetta, tapausta on tarkasteltava 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 301, 302. Hyväksyttäessä perintöä nolla-testamentin nojalla sovelletaan liiketoimen pätemättömyyden seurauksia. Tällaisten yksipuolisten suhteiden tuloksia, omaisuuden palauttamista omistajalta, ei voida kuitenkaan säätää säännöksistä. 301: tä pidetään melko kohtuullisena.
Säännöt tahdon ilmaisun tulkinnasta
Tämä on toinen kohta, johon testamentin pätevyys voi liittyä. Tämä viittaa 1132. artiklassa vahvistettuihin sääntöihin. Tuomarin, esiintyjien tai notaarin tulkinnan tulkinnassa sen mukaan otetaan huomioon siinä olevien ilmaisujen ja sanojen kirjaimellinen merkitys. Jos testamentin toimittamisessa on epäselvyyttä, sitä verrataan muihin kappaleisiin ja koko asiakirjan merkitykseen. Lisäksi vainajan oletetun tahdon on täydennettävä.
Grammaattinen tulkintamenetelmä
Artiklassa 1132 vahvistetaan kaksi menetelmää kuolleen tahdon selittämiseksi viitaten asianomaisiin valtuutettuihin yksiköihin. Päämenetelmää kutsutaan kielioppiseksi tai kirjaimelliseksi. Tässä tapauksessa tulkki ottaa huomioon vain sen, mitä asiakirjassa on kirjoitettu. Toisin sanoen se ottaa huomioon ilmaisujen ja sanojen kirjallisen merkityksen, jotka muodostavat tahdon sisällön. Laki edellyttää siis valtuutetulta henkilöltä lähtöisin siitä, että kuollut kirjoitti vain sen, mitä halusi kirjoittaa, eikä mistään muusta. 
Systemaattinen tulkinta
Tämä menetelmä on määräyksen kirjallisen merkityksen määrittäminen testamentissa vertaamalla sitä muihin pisteisiin ja tahdon ilmaisun yleistä merkitystä. Tätä tulkintaa käytetään, kun asiakirjan sisällön ymmärtäminen on epäselvää. Tässä tapauksessa laki velvoittaa valtuutetun henkilön motivoimaan siirtymistä menetelmästä toiseen. Toisin sanoen tulkin on ilmoitettava, mistä syystä hänelle ei ole selvää asiakirjassa ja mistä syystä. Erityisen tärkeää on suorittaa tämä perustelumenettely, jos asianomainen henkilö on tehnyt vaatimuksen testamentin pätemättömyyden tunnustamiseksi. Koska perustellussa päätöksessä ei ole perusteltua syytä siirtymiseen systemaattiselle tulkinnalle, voimme pitää tällaista tekoa kohtuuttomana.Tämä puolestaan toimii perustana sen kiistämiselle ja kumoamiselle.
Art. 1132 ja 431
Näissä artikloissa vahvistetaan tulkintasäännöt. Kuitenkin Art. 1132 normit koskevat tahtoa, ja Art. 431 - sopimuksista. Näiden säännösten välillä aihepiirissä on merkittävä ero. Erityisesti art. 431 Vain tuomioistuin voi toimia ainoana tulkkina. Lisäksi normissa ei määrätä 2 kohdasta, kuten art. 1132, ja 3 tapaa selittää. Kaksi ensimmäistä samanaikaisesti kuvauksessaan ja sisällössään ovat samanlaisia kuin testamentin osalta on määrätty. Kolmas menetelmä on ns. Historiallinen menetelmä. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa 431 todetaan, että tapauksissa, joissa 1 osan säännökset, joissa säädetään selityksestä järjestelmällisessä ja kirjaimellisessa muodossa, eivät salli objektiivista ymmärrystä sisällöstä, on tarpeen selvittää sopimuksen osapuolten todellinen yleinen tahto ottaen huomioon sen tekemisen tarkoitus.
Kaikki nykyiset olosuhteet otetaan huomioon. Niitä ovat ennen asiakirjan allekirjoittamista tapahtuvat kirjeenvaihto, neuvottelut, osapuolten vuorovaikutuksessa vakiintunut käytäntö, liikevaihdon tulli ja osallistujien myöhemmät toimet. Art. 2 osa 431 sallii tuomioistuimen tulkittaessa sopimusta ylittää sen sisällön ja ottaa huomioon muut olosuhteet. Art. 1132 -laki ei tarjoa tällaista mahdollisuutta riidan osapuolille. Siksi normi rajoittaa tulkin oikeutta ottaa huomioon mikä tahansa muu kuin testamentin teksti. Tämä säännös vaikuttaa varsin kohtuulliselta suhteessa sellaisiin yhteisöihin kuin notaari ja esittäjä. Samalla tuomioistuimelta ei anneta mahdollisuutta "historialliseen tulkintaan". Joidenkin kirjoittajien mukaan tällainen rajoitus vaikuttaa sopimattomalta. He selittävät kantansa sillä, että perinnöllistä riitaa harkittaessa testamentin pätemättömyyttä koskevat lakisääteiset edellytykset eivät aina salli asian tyhjentävää ratkaisua. Tältä osin valtuutetulla elimellä on usein tarve ottaa huomioon useita muita olosuhteita, jotka ovat kuolleen tahtoa ilmaisevan asiakirjan tekstin ulkopuolella ja joilla on merkitystä sen objektiivisen ymmärtämisen kannalta. Siksi mikään seikka ei ole perusta sen valmistelua edeltävän testamentin pätemättömyydelle. 
Tärkeä kohta
Viittaus siihen, mitä 1 artiklassa on ilmoitettu. Lain 1132 laki sallii mahdollisuuden harkita olosuhteita, jotka eivät kuulu testamentin soveltamisalaan, tarpeesta varmistaa kuolleen väitetyn tahdon täydellisin toteutus, ja sitä tuskin voidaan pitää perusteltuna. Tämä johtuu monista näkökohdista. Edellä esitetyissä ohjeissa viitataan erityisesti tekstin tulkinnan järjestelmälliseen versioon, jossa tulkki perustuu yksinomaan tahdon kohtaan. Lisäksi yllä mainitun oletuksen mukaan sekä notaarille että toteuttajalle tarjotaan mahdollisuus laajempaan selitykseen testamentin sisällön olemuksesta. Tätä puolestaan ei sallita lailla.
Testamentin pätemättömyys Rooman oikeudessa
Ensinnäkin olisi annettava lyhyt kuvaus muinaisina aikojen perinnöstä. Mitään omaisuuden luovutusta ei tunnustettu tahdoksi, vaan vain se, johon seuraaja osoitettiin. Klassinen oppi edellytti, että nimitys annetaan testamentin alussa. Seuraajan nimeäminen toimi oleellisena osana tilausta. Testamentin pätemättömyyttä tapahtui, jos tahdonilmoituksessa oli tyhjentäviä ohjeita siitä, kenelle ja mikä osa omaisuutta siirrettiin, mutta perillisiä ei ollut nimettyä määritelmää. Siitä huolimatta seuraajan nimittäminen ei ole välttämättä kulunut loppuun. Testamentti voisi nimittää huoltajia nuorille seuraajille, sisältää kieltäytymisiä. 
Olosuhteet tahdon toteuttamiseen
Roomassa testamentin tekemiseen tarvittiin erityinen "kyky". Hänelle ei annettu oikeudellisesti toimintakyvyttömiä henkilöitä (kuluttajia, alaikäisiä, psyykkisesti sairaita ja muita), joita ei tuomittu tietyistä loukkaavista rikoksista jne. Testaattorille asetettiin tuolloin voimassa olevien säännösten mukaisesti rajoitus. Se koostui siitä, että hänen ei pitäisi siirtää sukulaistensa ("alistuvien") yli hiljaisuudessa. Tämä tarkoitti, että hänen täytyi mennä nimittämään heille perilliset tai erottamaan heidät peräkkäin, vaikka siihen ei olisi perusteltua syytä. Tahto laadittiin julkisessa kokouksessa. Tältä osin sukulaiset voisivat luottaa siihen, että testaattori ei riistä heiltä perintöttä ilman perusteltua yleisen epäluottamuslauseen vuoksi. Poikien poissulkeminen tilauksesta toteutettiin nimellä, tyttäriä ei voitu kutsua nimenomaisesti. Tämän määräyksen noudattamatta jättäminen aiheutti testamentin pätemättömyyden. Lain mukaan tällaisissa tilanteissa perintö avattiin kaikille koehenkilöille.
Pakollinen (vähimmäis) osake
Muinaisina aikoina testaattorilla oli rajoittamaton mahdollisuus hallita omaisuutta. Patriarkaalisen perheen hajoamisen ja entisen moraalin vakavuuden ja yksinkertaisuuden menettämisen aikana testamentti alkoi kuitenkin käyttää oikeuttaan siten, että aineelliset arvot siirrettiin joskus täysin luvattomille henkilöille. Samanaikaisesti testatorin sukulaiset, jotka tekivät toteutettavissa olevan omaisuuden, eivät jääneet mitään. Tämän tarkoituksena oli tuoda lakiin tiettyjä ilmaisunvapauden rajoituksia. Erityisesti vahvistettiin pakollinen osuus. Kuten elämä on osoittanut, testatoijalle osoitettu muodollinen vaatimus nimittää seuraajat tai estää heidän perintönsä ei suojannut näiden henkilöiden laillisia etuja. Oikeuskäytännössä on siis todettu, että ei riitä, että vain omaisuutta osoittavien henkilöiden tahto ilmoitetaan. Oli tarpeen vahvistaa tunnettu minimimäärä (pakollinen osake). Jos testaattori ei noudattanut tätä vaatimusta, asianomainen henkilö voi tehdä vaatimuksen testamentin pätemättömyyden tunnustamiseksi. Tätä vaatimusta perusteltiin sillä, että tällainen määräys loukkasi kiinteistön omistajan moraalisia velvoitteita. Jos motivaatio tunnistettiin motivoituneeksi, oletettiin, että testaattori oli "henkisesti epänormaali". Tämä seikka puolestaan toimi perustana testamentin pätemättömyydelle. 
Pakollisten perillisten ympyrä
Praetor laajensi sitä huomattavasti. Lakiasioista muun muassa vapautettiin lapsia. Klassinen oppi on edelleen laajentanut pakollisten seuraajien ympyrää. Niinpä nousevilla ja jälkeläisillä sukulaisilla, samoin kuin testamentin puoliverisillä ja täysi-siskoisilla sisarilla ja veljillä oli oikeus tiettyyn vähimmäismäärään. Jälkimmäinen tapaus oli, jos saastutettu henkilö nimitettiin seuraajaksi. Jos pakollista osaketta ei sisällytetty toimeksiantoon syystä, niin testamentti pysyi kokonaan voimassa. Muissa tilanteissa tahdon ilmaisemista pidettiin mitätönä.