Laskentamenetelmät keskittyvät pieneen raportointikauteen (tämä on yleensä kuukausi). Lainsäädäntö ei kuitenkaan tue tätä perinnettä. Tässä suhteessa kalenterivuoden aikana käytetyt keskeiset päivämäärät on kirjattava kirjanpitoperiaatteisiin. 
Taseraportointikausi
Se on vahvistettu liittovaltion laissa nro 402. Pääraportointikausi on vuosi. Tätä termiä käytetään väliaikaisten ja lopullisten asiakirjojen valmisteluun. Se alkaa aina 1. tammikuuta. Raportointikauden lopussa eli 31. joulukuuta muodostetaan kaikki asiakirjat, jotka heijastavat organisaation taloudellista ja taloudellista toimintaa. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin yrityksiin. Poikkeuksena ovat selvitystilassa olevat ja uudelleenorganisoidut yritykset. Heille vahvistetaan erityinen menettely avainpäivien määrittämiseksi. Esimerkiksi yritysyrityksen osalta osinkojen kalenterinumero toimii kontrollina.
Välidokumentit
Niitä ei laadita kaikissa tapauksissa, mutta vain silloin, kun tällaisesta velvollisuudesta määrätään yritykselle. Raportointikaudelle yhtiö laatii kuukausittain ja neljännesvuosittain asiakirjat kumulatiivisesti vuoden alusta, ellei standardeissa toisin määrätä. Tämä sanamuoto sisältyy liittovaltion lakiin nro 402 (13 §: n 5 momentti). Velvollisuus voi syntyä lain, muiden määräysten ja myös yrityksen tasolla. Erityisesti jälkimmäisessä tapauksessa puhumme yrityssopimuksista, omistajien päätöksistä ja perustamisasiakirjoista. Samanaikaisesti jokaiselle välidokumentille olisi vahvistettava oma avainpäivämäärä ja raportointikausi. Tämä johtuu sekä säädösten että PBU: n vaatimuksista. Nettovarallisuuden arvo määritetään avainpäivänä. Esimerkiksi liikkeeseenlaskijan on toimitettava liikkeeseenlaskuesitteen valtion rekisteröinnin aikana osavuosikatsaukset viimeiseltä päättyneeltä raportointikaudelta. Se voi olla kolme, kuusi tai yhdeksän kuukautta. 
vivahde
Väliaikaisten asiakirjojen laatimista koskeva normi otettiin käyttöön liittovaltion laissa nro 402 lailla nro 251. Hän aloitti toimintansa 1.1.01.2013. Tämä normi pelasti yritystä laatimasta kuukausittaisia lopullinen asiakirjoja. Sen perusteella kuukauden viimeistä päivää ei pidetä automaattisesti avainpäivänä. Näin ollen suurin osa yrityksistä ei muodosta väliaikaisia asiakirjoja laillisesti. Tässä tapauksessa sovelletaan yleistä sääntöä, jonka mukaan raportointikausi on vuosi.
Sovelluskohtaiset tiedot
Käytännössä siihen liittyy monia ongelmia, että tilinpäätösstandardeja ei mukauteta liittovaltion lain nro 402 uudistuksiin. Kuten edellä mainittiin, virallisessa menetelmässä, joka perustuu tilikartan käyttöohjeisiin, säädetään edelleen kuukausittain jaksollisista menettelyistä. Niissä avainasemassa on synteettisten tilien 91 (”Katsauskauden muut kulut ja tuotot”) ja 90 (“Myynti”) päättäminen. Kuukausittaisella korotuksella normatiivinen perusta oli voimassa - kohta 79 PVBU. 
selitykset
On huomattava, että kirjanpidollinen tappio / voitto on kauden lopullinen tulos, joka perustuu yrityksen kaiken liiketoiminnan kirjanpitoon ja tase-erien arviointiin. Nykyään voimassa olevien normien mukaisesti sitä ei tarvitse määrittää kunkin kuukauden lopussa. Tulos on yksilöitävä tilinpäätöspäivänä. Jos niitä ei ole määritelty erikseen, suljetaan tili. 90 ja 91 ovat sallittuja kerran vuodessa - 31. joulukuuta. Ensi silmäyksellä kirjanpitäjän työtä tässä tapauksessa yksinkertaistetaan huomattavasti.On kuitenkin sanottava, että tämän tekniikan soveltaminen vaatii kirjanpitojärjestelmän merkittävää uudelleenjärjestelyä.
Asiantuntijoiden suositukset
Taloudellisen kirjanpitojärjestelmän uudelleenjärjestelyjen aikana mahdollisesti ilmenevien vaikeuksien minimoimiseksi on suositeltavaa, että perinteistä menetelmää noudattavat yritykset tekevät tarvittavat muutokset yrityksen toimintatapaan. Erityisesti olisi ilmoitettava, että kirjanpitoa varten tilinpäätöspäivä on kuukauden viimeinen päivä. Joten organisaatio säilyttää muodollisesti aiemman ymmärryksensä raportointikausista. Tässä on syytä sanoa laskentaperiaatteet ei velvoita "automaattisesti" tuottamaan välidokumentaatio. 
Uuden menetelmän edut ja haitat
Melko monet yritykset hyväksyvät laskentaperiaatteet sovellettavien standardien mukaisesti osoittaen, että raportointikausi on vuosi. Tämä vapauttaa organisaation tarpeesta sulkea kuukausitilit 90 ja 91. Samaan aikaan tällä päätöksellä on kielteinen puoli. Yrityksen johto voi menettää hallinnan nykyisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta.
Tärkeä kohta
On muistettava, että PBU: ita käytetään niissä osissa, jotka eivät ole ristiriidassa nykyisen lainsäädännön kanssa (erityisesti liittovaltion laki nro 402). Organisaatio määrittelee itsenäisesti yleisten liiketoiminnan kulujen / tulojen ja toteutuskustannusten tilien päättämistiheyden. Mitä tulee aineettomien hyödykkeiden poistot ja OS, sitten se veloitetaan yksinomaan kuukausittain, josta säädetään suoraan PBU: ssa. Kuten käytäntö osoittaa, yritykset, jotka käyttävät PBU 2/2008: ta, ovat voittaja-asemassa. Tilintarkastajat eivät ole kovin ihastuneita tähän standardiin, koska se tarjoaa kuukausittaiset kustannukset. Jos 31. joulukuuta pidetään kuitenkin ainoana raportointipäivänä, siirtymäsopimusten mukaiset kulut / tuotot on jaettava vain vuosien välillä. Tämä epäilemättä yksinkertaistaa työtä. 
lisäksi
Tilintarkastajalle ovat aina merkitykselliset ratkaisut verotuksen ja kirjanpidon lähentämiseksi toisiinsa. Kuten tiedät, verotusta varten kaudet muodostuvat kuukausittain tai neljännesvuosittain. Asiantuntijoiden mukaan on suositeltavaa vahvistaa vastaavat ajanjaksot kirjanpidossa. PBU 4/99: n määritelmät ovat merkityksellisiä tällä hetkellä. Säännöksissä selitetään raportointikausi ja päivämäärä. Ensimmäinen on ajanjakso, jonka aikana yrityksen on laadittava lopullinen dokumentaatio. Avainpäivämäärä - kalenterinumero, josta lähtien yritys laatii paperin ja sulkee kaikki tilit aloittaaksesi seuraavan raportointikauden "puhtaalla arkilla". On syytä mainita toinen ongelma, jolla kirjanpitäjät kohtaavat. Yhtiön toiminnassa on laadittava tasapainotus johtopäätösten tekemiseksi liiketalousyrityksen johdon esittämien tietojen perusteella. Tällaista dokumentaatiota käytetään esimerkiksi suurten transaktioiden erottamiseen, jotta voidaan selvittää eläkkeelle jääneen yrityksen osallistujalle suoritetun maksun määrä. Vuosineljänneksen tai puolen vuoden osingonjako puolestaan edellyttää osavuosikatsausten raportointia taloudellisesta tuloksesta. Tämä johtuu siitä, että nämä maksut ovat mahdollisia vain, jos nettotuotto (nykyinen) on. 
johtopäätös
Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että on suositeltavaa vahvistaa käytetyt tilinpäätöspäivät alustavasti laskentaperiaatteisiin. Jos tätä ei tehdä, tarkistuskalenterinumero määritetään kokouksen päätöksellä. Se on puolestaan organisoitava ja toteutettava tiukasti vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. On sanottava, että aikaisemmin, kun kuukausi oli raportointikausi, tällaista tarvetta ei ollut.
