Diplomaattisuhteita koskeva Wienin yleissopimus 1961. Kansainvälinen oikeus

Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus hyväksyttiin kylmän sodan aikana lännen ja Venäjän välillä. Tässä asiakirjassa vahvistettiin ulkopolitiikan vuorovaikutuksen periaatteet suvereenit valtiot heidän yhteisellä suostumuksellaan. Tarkastellaan edelleen Wienin yleissopimuksen keskeisiä määräyksiä.

Yleistä tietoa

Kansainvälisten sopimusten laki on sääntöjärjestelmä, joka määrittelee menettelyn riippumattomien valtioiden välisten sopimusten allekirjoittamiselle, voimaantulolle, täytäntöönpanolle, päättämiselle ja muuttamiselle. Teollisuuden aihe sisältää kaiken tyyppiset suhteet valtioiden välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon ja yhteistyön kehittämiseen riippumatta eroista niiden sosiaalisessa ja valtion rakenteessa. Kansainvälisten sopimusten laki tulee erityisistä lähteistä. Ne ovat sekä kansallisia säädöksiä että sopimuksia, jotka on allekirjoitettu maailman johtajien ja kansainvälisten järjestöjen välillä.

Diplomaattilaki

Tätä alaa pidetään avaimena rauhanomaisen vuorovaikutuksen luomiseen maiden välillä. Vuoden 1961 Wienin yleissopimus toimii tämän normijärjestelmän lähteenä. Art. Tämän asiakirjan 14 kohdassa määritetään maiden edustajien ikä. Ne on jaettu 3 luokkaan:

1. Suurlähettiläät ja Nuncio.
2. Lähettäjät ja kansainväliset toimet.
3. Vastuuhenkilöt.

Tarkasteltavana olevassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään, että yhden luokan edustajien ikä vahvistetaan joko mihin tahansa maahan saapumispäivänä ja -päivänä tai päivänä, jona heille annetaan valtakirjat (päivämäärä, jona virallinen virkakausi alkaa).

Erioikeudet ja vapaudet

Vuoden 1961 diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus vahvistaa ulkomaalaisten suurlähettiläiden tietyt edut ja oikeudet. Hallinnolliselle ja tekniselle henkilöstölle voidaan myöntää joitain rajoituksia, erioikeuksia ja vapauksia. Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus määrittelee kaksi oikeuksien ja etujen luokkaa. Ensin mainitut liittyvät edustustoihin yleensä, jälkimmäiset koskevat henkilökohtaisesti niiden päälliköitä ja henkilöstöä. Immuniteetit ja erioikeudet koskevat tällä hetkellä muita kuin Wienin yleissopimusta koskevia kahden- ja monenvälisiä sopimuksia.

Edustustot

Kyseinen kansainvälinen sopimus, art. 22 vahvistaa edustustojen tilojen loukkaamattomuuden. Tällaisilla alueilla tarkoitetaan rakennuksia tai niiden osia, joita käytetään tarkoituksenmukaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien pään asuinpaikka ja näiden esineiden vieressä oleva maa. Aikaisemmin jotkut valtiot yrittivät kyseenalaistaa tämän asian ja huomauttivat useista riskeistä (esimerkiksi tulipalo). Kaikki väitteet kuitenkin hylättiin.

Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus asettaa isäntävaltiolle velvollisuuden varmistaa kaikki asianmukaiset turvatoimenpiteet, myös ne, joilla pyritään suojelemaan edustustojen tiloja vaurioilta tai tunkeutumiselta tai sen normaalin toiminnan rikkomisilta. Kiinteistöt, kalusteet ja ajoneuvot ovat immuuneja rekvisioinnilta, pidättämiseltä, etsinnältä ja toimeenpanotoimilta.

Sähköposti kirjeenvaihto

Diplomaattisen edustuston postia ei voida avata ja pidättää. Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus vahvisti virallisesti suurlähettiläiden ja heidän maansa välisen viestinnän menettelyn kuriirien ja salattujen (koodattujen) lähetysten välityksellä, joka oli olemassa ennen sen hyväksyntää.Kaikilla postilaitoksen muodostavilla sivustoilla on oltava ulkoiset näkyvät merkit. Nämä paikat voivat sisältää vain viralliseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita ja kirjeenvaihtoa. Edustuston asiakirjat ja arkistot ovat myös loukkaamattomia ajasta ja sijainnista riippumatta.

Diplomaattisuhteita koskeva Wienin yleissopimus: tilojen koskemattomuuden toinen puoli

Operaation tiloja ei saa käyttää henkilöiden pakkotoimeen pidättämiseen eikä turvapaikkaan. Viimeisimmässä diplomaattisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa ei nimenomaisesti vahvisteta. Asiakirjassa on kuitenkin artikkeli, jonka avulla voimme antaa juuri tällaisen tulkinnan. Erityisesti Art. 41 päättää, että edustuston tiloja ei voida käyttää tarkoituksiin, jotka ovat ristiriidassa sopimuksen tai muiden kansainvälisten sääntöjen mukaisten suurlähetystön tehtävien kanssa. Kysymystä turvapaikan saamisen mahdollisuudesta olemassaoloon ja oikeudellisesta voimasta, jota ei voida soveltaa rikosoikeudellisiin menettelyihin, ei ole vielä ratkaistu, ja siitä käydään kovaa keskustelua. Euroopan maissa tämä käytäntö on käytännössä lopetettu. Keskustelutilanne voidaan ratkaista yksinomaan neuvottelujen avulla.

Wienin yleissopimus, jolla taataan edustustojen tilojen loukkaamattomuus, ei määritä minkään aiheen lähtöjärjestystä, jota sitä ei sovelleta, takaamalla turvallisuus ja koskemattomuus. Latinalaisamerikkalaiset valtiot ovat poikkeus. Kerran he allekirjoittivat keskenään erityiset sopimukset, joiden mukaan edustustojen tiloja voidaan käyttää poliittisena turvapaikkana.

Immuniteetin väärinkäyttö

Yksi silmiinpistävä esimerkki on Rosalin tapaus. Guatemalan suurlähettiläänä Alankomaissa ja Belgiassa poliisi pidätti hänet New Yorkissa. Kun se löydettiin yli 100 kiloa huumausainetta. Kuten poliisi kertoi, diplomaatti on harjoittanut salakuljetusta jo pitkään. Ja hänen usein Yhdysvaltain matkoillaan ei ollut kyse diplomaattisista edustustoista, nimittäin keinottelusta. Guatemalan hallitus ilmoitti Rosalin pidätyksen jälkeisenä päivänä ilmoittavansa hänen lähetystyönsä päättymisestä ja vastaavasti koskemattomuudesta.

Verotusalue

Tarkasteltavana oleva yleissopimus vahvistaa myös vakiintuneen käytännön vapauttaa diplomaattiset edustustot tietyntyyppisistä palveluista perittävistä tulleista ja maksuista. Niihin sisältyy erityisesti sähkö-, puhelin- ja muiden palvelujen maksaminen. Samanaikaisesti 1 artiklan 1 kohdassa säädetyt verovapautukset Yleissopimuksen 23 artiklaa ei sovelleta veroihin, joita perivät yksiköt, jotka tekevät sopimuksia edustuston päällikön tai akkreditoivan valtion kanssa vastaanottavan maan lakien mukaisesti. Maksut ja palkkiot, jotka suurlähetystö itse veloittaa suorien välittömien virkavelvoitteidensa suorittamisessa, on vapautettu tulleista ja maksuista. Edustusto ei myöskään suorita tulleja maksettaessa diplomaattiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita.

rikkominen

4. marraskuuta 1979 ryhmä opiskelijoita tarttui Yhdysvaltain operaatioon Teheranissa. Suurlähetystön työntekijät otettiin panttivankiksi, mikä loukkasi heidän koskemattomuuttaan ja koskemattomuuttaan. Yhdysvallat puolestaan ​​lähetti vetoomuksen Kansainvälinen tuomioistuin YK: ssa. Joulukuun puolivälissä tämä tapaus antoi asetuksen väliaikaisista toimenpiteistä, joilla vahvistetaan pakollinen koskemattomuus ja koskemattomuus. On sanottava, että ennen yleissopimuksen hyväksymistä tällaisia ​​rikkomuksia havaittiin melko usein. Erityisesti yksi esimerkki on kuvattu V. M. Berezhkovin kirjassa. Hän puhuu siitä, että Saksan viranomaiset rikkoivat suurlähettilästen immuniteetteja ja etuoikeuksia.Kirja kuvaa tapahtumia, joissa SS-miehet murtautuivat operaatioon, takavarikoivat työntekijät ja vietiin kuulusteluihin yrittäessään löytää salaisia ​​tietoja.

suojaavat

Isäntämaan on velvollinen varmistamaan jopa aseellisten konfliktien puhkeamisen yhteydessä koskemattomuuden ja etuoikeuksien piiriin kuuluvien henkilöiden, jotka eivät ole kyseisen valtion kansalaisia, nopeimman lähdön. Sama säännös koskee heidän perheenjäseniään kansalaisuudesta riippumatta. Siten vuosituhansien ajan ollut tapa on saanut virallisen normatiivisen luonteen. Tätä säännöstä täytäntöön pantaessa isäntävaltion tulisi muun muassa tarjota suurlähetystön edustajille ja heidän perheenjäsenilleen kuljetusvälineet itselleen ja heidän mukanaan oleva omaisuus.

Edustajien henkilökohtainen koskemattomuus ja etuoikeudet

Suurlähettiläätä ei voida pidättää missään muodossa, häntä ei voida pidättää, eikä hänelle tehdä etsintää. Isäntämaan olisi kohdeltava edustajaa asianmukaisella kunnioituksella ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen hänen ihmisarvonsa, persoonallisuutensa ja vapautensa loukkaaminen. Samanaikaisesti Wienin yleissopimuksessa määrätään, että myös suurlähettilään yksityinen oleskelu on loukkaamaton. Isäntämaan edellytetään tarjoavan suojaa tälle laitokselle sekä diplomaattiedustustolle. Suurlähettilään yksityisellä asuinpaikalla tarkoitetaan edustajan väliaikaista oleskelua. Tämä voi olla esimerkiksi hotellihuone. Kirjeenvaihto, dokumentointi, aineelliset arvot nauttivat myös koskemattomuudesta. Poikkeuksena ovat vaatimukset, jotka koskevat kaupallista tai ammatillista toimintaa, jota suurlähettiläs harjoittaa isäntämaassa hänen virallisten tehtäviensä ulkopuolella.

lisäksi

Diplomaattiedustajan koskemattomuus sen valtion lainkäyttövallasta, jossa hän sijaitsee, ei vapauta häntä vastuusta akkreditoivan valtion tuomioistuimissa. Hänen kanssaan asuvan edustajan sukulaiset (perheenjäsenet) voivat käyttää 1 artiklassa tarkoitettuja vapauksia ja erioikeuksia, elleivät he ole vastaanottajavaltion kansalaisia. Yleissopimuksen 29, 36.

johtopäätös

Wienin yleissopimus oli ensimmäinen virallinen asiakirja, jossa diplomaattisten erioikeuksien ja koskemattomuuden myöntämismenettely vahvistettiin maailman valtajohtajien tasolla. Tämä sopimus oli tulosta keskustelusta ulkopolitiikan kysymyksistä monenvälisessä muodossa. On sanottava, että koskemattomuuden ja erioikeuksien myöntämiskäytäntö oli olemassa ennen yleissopimuksen hyväksymistä. Asiakirja turvasi vain virallisesti vahvistetun järjestyksen. Yleissopimukseen on koottu joitain määräyksiä, jotka sisältyvät vastaaviin asiakirjoihin. Tämän asiakirjan lausekkeiden mukaisesti eräät maat ovat allekirjoittamisen jälkeen tehneet tarkempia sopimuksia, jotka liittyvät muiden valtioiden operaatioiden toimintaan alueellaan.