Valtio on olemassa ensisijaisesti ihmisille. Siksi johdon päätehtävänä tulisi olla parantamista koskevan kysymyksen käsitteleminen elintaso ja kunkin yksilön hyvinvointi. Ja tätä varten sinun on ensin analysoitava aineellisen varallisuuden jakautumista eri sosiaalisten kerrosten välillä. Yksi indikaattoreista, joiden avulla tämä voidaan tehdä, on desiilitulon eriyttämiskerroin. Juuri sen perusteella ne muodostavat usein väestön hyvinvoinnin rakenteen.
Sosiaalisen eriarvoisuuden kuvaaja
Ero kokonaistulot Eri väestökerrokset, taloustieteilijät laskevat useilla indikaattoreilla. Niistä tärkeimpiä ovat Gini-indeksi ja desiiliokerroin. Graafisesti sosiaalinen eriarvoisuus esitetään Lorentz-käyrällä. Eriarvoisuus luonnehtii katkoviivan poikkeamakulmaa puolittimesta. Jos tulot ovat yhtä suuret, niin Lorentzin käyrä vastaa täysin sitä. Tämä tilanne tarkoittaa, että kaikilla 10 prosentilla väestöstä on samanlainen prosenttiosuus kansallisista aineellisista resursseista. Jos joku yksin hoitaa kaikki tulot, niin Lorentzin käyrä kulkee ensin abskissaa ja nousee sitten pystysuunnassa. Kaavion mukaan voit laskea Gini-indeksin.
Laske tulojen eriyttämissuhde
Aineellisten voimavarojen jakautumista eri maiden yhteiskunnallisten luokkien edustajien kesken ilman, että rakennetaan kuvaajaa sosiologiassa, mitataan useilla välineillä. Desiilisuhde on yksi niistä. Se on suhde keskitulot 10 prosenttia valtion rikkaimmista asukkaista ja sama osuus köyhimmistä. Mitä pienempi tulos, sitä vakaampi tilanne on yhteiskunnassa. Uskotaan, että yli 10-kerroin tarkoittaa hypoteettista mahdollisuutta levottomuuteen ja vallankaappauksen alkamiseen. Tämä johtuu tosiasiasta, että erilaisille "kastoille" kuuluvien varojen ero on niin suuri, että yhteiskunnan rakenteen epäoikeudenmukaisuus ilmenee välittömästi.
Decile-suhteen laskenta
Sosiaalisen kerrostumisen analysointi alkaa väestön jakautumisesta ryhmiin. Tämä voidaan tehdä joko käyttämällä tilastollisia ohjelmia tai manuaalisesti. Kerää tasotiedot tätä varten väestötulot ja järjestä se sitten laskevaan järjestykseen. Sinun pitäisi saada kymmenen ryhmää. Ensimmäinen sisältää rikkaimmat asukkaat, kymmenes - pienituloiset. Desiilikerroin on yhtä suuri kuin viimeisen ryhmän keskimääräisten tulojen suhde rikkaimpien tuloihin. Muistamisen helpottamiseksi voit tehdä matemaattisen kaavan, joka merkitsee kaikki komponentit kirjaimilla. Olkoon d1 ja d10 Onko 10% rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten tulot, ja Kd - desiilikerroin. Tässä tapauksessa kaava näyttää tältä: Kd = K10 / K1.
Indikaattorin käytännön arvo
Desiiilin tuloerotuskerroin osoittaa erot rikkaimpien ja vähiten varakkaiden väestöryhmien tulojen välillä. Hän viittaa tulojen keskittymiseen toiseen käteen. Jos tämän kertoimen arvo on kymmenen, niin tämä tarkoittaa, että rikkain ryhmä saa 10 kertaa enemmän voittoa kuin vastaava huono. Siksi desiilikerroin osoittaa eron väestöryhmien välillä ja on taloudellisen analyysin väline.Toimivaltainen julkinen hallinto olisi muodostettava tällaisten indikaattorien laskelman perusteella.
Indikaattorin arvo maailman maissa
Tarkastellaan maailman maita rikkaiden ja köyhien välisessä tuloerossa YK: n ja CIA: n tietojen perusteella. Euroopan arvo on alhaisin Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Näissä maissa rikkaiden ja köyhien tulot eroavat kolme kertaa. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa tämä luku on keskimäärin kolme kertaa suurempi. Samanaikaisesti näissä maissa pannaan täytäntöön sosiaalisen jännitteen vähentämiseen tähtääviä ohjelmia, joten tuloerolla on taipumus vähentyä. Korkeimmat hinnat ovat Namibiassa, Boliviassa, Sierra Leonessa, Hondurasissa, Haitissa, Botswanassa ja Brasiliassa (keskimäärin 75).
Yleinen desiilikerroin on Euroopan unionin maissa 6 (alhaisin - Skandinavian maissa - noin 4), Yhdysvalloissa - 15, Japanissa - 6, Pohjois-Afrikassa - 6.
Decile-suhde Venäjällä
Tulojen jakamisen epäoikeudenmukaisuudesta johtuva tilanne on pahamaineinen tilanne yhteiskunnassamme. Viime vuosisadan 90-luvulta lähtien Venäjän federaation desiilikerroin on vain kasvussa. Yhteiskuntaryhmien välinen kuilu on saavuttanut sellaiset mitat, että ongelma näkyy paljaalla silmällä. Ja mistä oikeudesta voimme puhua tässä tapauksessa? Rikkaimmilla 10 prosentilla on 20 kertaa suurempi aineellinen omaisuus kuin samankokoisella köyhillä. Tilanne ei kuitenkaan aina ollut niin surullinen.
Viime vuosisadan alussa desiilikerroin ei ylittänyt 6, kun taas Yhdysvalloissa se ei ylittänyt 18. Länsimailman mukaan jopa kuninkaallinen perhe asui huonosti. Tämä osoittaa jälleen kerran, että vuoden 1917 bolsevikivallankumouksen aiheuttivat poliittiset, ei taloudelliset syyt. Uskotaan, että levottomuuksia voi tapahtua, jos indikaattori ylittää 10.
Yhteiskunnallinen eriytyminen tsaari-Venäjällä
Professori B. Mironovin tutkimuksen mukaan köyhimmät väestöryhmät vuosina 1901-1904. Seuraavat ihmisryhmät kuuluivat:
- Reunanumerot.
- Maataloustyöntekijät.
- Päivätyöläiset.
- Tehtaissa työskentelevät naiset ja lapset.
Köyhimpien 10% väestön tulot olivat 6,5 ruplaa kuukaudessa eli noin 78 vuodessa.
Maan rikkaimpien ihmisten arvioinnista vastasi valtiovarainministeriön yhteydessä vuonna 1905 perustettu tuloverolautakunta. Hän arvioi, että heidän tulonsa olivat keskimäärin 2130 ruplaa vuodessa tai 178 kuukaudessa. Mutta tämä on vain 1% kymmenes ryhmästä. Jäljellä olevat 9% rikkailta saivat vain 320,5 ruplaa vuodessa. Kymmenennen desiiliryhmän keskimääräinen tulo on siten 493 ruplaa ja erotuskerroin on 6,3.
Epätasaisen jakautumisen uhat
Pienituloiset perheet ovat väestön haavoittuvin kerros. Heillä ei ole tarpeeksi säästöjä syklisen talouskriisin selviytymiseksi. Tällaisten väestöryhmien läsnäolo ei vain provosoi konflikteja ja levottomuuksia, vaan pakottaa myös valtion käyttämään huomattavia varoja niiden ylläpitämiseen. Tukien myöntäminen ei myöskään ole ratkaisu ongelmaan, vaan vain hidastaa tilanteen eskaloitumista. Paljon järkevämpi tapa on luoda uusia työpaikkoja ja ottaa käyttöön asteittainen verotus.
