Ihmiskunnan olemassaolon historian aikana monia asiakirjoja on allekirjoitettu sekä yhdessä maassa että kahden tai useamman valtion välillä. Joitakin näistä asiakirjoista kutsutaan yleisesti sopimuksiksi.
Artikkelissa kerrotaan, mikä on sopimus. Sanan merkitykset (esimerkit on mainittu artikkelissa) eivät aina olleet niin. Nykyajan historiassa tällaiset asiakirjat on usein koottu sotilaallisiin tarkoituksiin, vaikkakin on olemassa "rauhaa rakastavia" sopimuksia.
Sanan merkitys
Rooman oikeuden sopimus oli epävirallinen sopimus ilman oikeudellista suojaa. Oli kolme tyyppiä: sopimuksen liitteenä, praetor, imperial.
Nykymaailmassa sopimus on yksi kansainvälisen sopimuksen nimistä, jolla on suuri poliittinen merkitys. Sana käännetään kirjaimellisesti latinaksi, sanalla "sopimus" tai "sopimus".
Jotta ymmärtäisimme, mitkä sopimukset ovat, on parempi jäsentää useita olemassa olevia ja olemassa olevia sopimuksia, joissa on tämä sanamuoto.
Molotovin sopimus - Ribbentrop
Sopimuksen allekirjoittivat Saksan ja Neuvostoliiton hallitukset (1939). Osapuolet sitoutuivat sopimuksella pidättäytymään hyökkäämästä toisiinsa. Molempien valtioiden oli ylläpidettävä puolueetonta asemaa puuttumattomuudessa, jos toinen niistä halusi ryhtyä sotilaallisiin toimiin kolmannetta vastaan.
Pakti sai nimensä sen allekirjoittaneiden nimillä. He olivat ulkoministeriöiden päälliköitä. Tämä on esimerkki, jonka avulla voimme ymmärtää sotilaalliset sopimukset. Toisin sanoen, tämä on väliaikainen sopimus kahden hyökkääjän välillä.
Roerichin sopimus
Paktit laadittiin paitsi onnistuneen sodan käynnistämiseksi. Sen tekijän nimen mukaan nimetty sopimus pystyy osoittamaan, mitkä sopimukset ovat kulttuurin alalla.
Mainitun sopimuksen ainutlaatuisuus on, että siitä tuli ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, joka täysin suojaa kulttuuriomaisuutta. Hänellä ei ole sotilaallisen toiminnan tarvetta koskevaa lauseketta.
Virallinen projekti laadittiin vuonna 1928. Taiteilija N. Roerich, tohtori G. Shklyaverov, professori Albert de la Pradel ovat mukana sen valmistelussa.
Valitettavasti kansainväliset järjestöt eivät hyväksyneet perussopimusta, jonka mukaan kulttuurin tulisi olla etusijalla, ei sotilaallisen välttämättömyyden.
Vuoden 1966 sopimus
Ymmärtää, mitkä sopimukset kansalaisoikeuksien vahvistamiseksi on mahdollista YK: n vuonna 1966 hyväksymän asiakirjan avulla. Se perustui ihmisoikeuksien julistukseen ja on sitova yli satakymmentäkymmentä osallistuvaa valtiota. Asiakirja ratifioitiin vuonna 1973 taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien kansainvälisen yleissopimuksen nimellä.
Ihmisoikeuskomitea seuraa asiakirjan täytäntöönpanoa. Hänen vastuualueisiinsa kuuluu sopimusrikkomusten tutkiminen.
Sopimus koostuu johdannosta ja kuudesta osasta. Kolmas osa on luettelo oikeuksista, joka sisältää 22 artiklaa oikeuksista ja kielloista.
Esimerkkejä tekijänoikeusluettelon artikkeleista:
- oikeus elämään;
- kidutuksen kielto;
- sodan propagandan kieltäminen;
- tasa-arvoa.