Oikeudenkäyntimenettelyissä osapuolet esittävät todisteita etujaan puolustaen. He kiistävät vastustajien väitteet. Tämä on osapuolten välisen kilpailun periaatteen tarkoitus. Tarkastellaan tarkemmin mitä todisteet ja todisteet ovat. 
Yleistä tietoa
Tuomioistuin on riippumaton elin, jolla on valtuudet käsitellä ja ratkaista riidat. Hänen tehtävänään ei ole vain ottaa sivua asiaan, vaan tutkia huolellisesti kaikkia osallistujien toimittamia materiaaleja. Tuomioistuimen suorittama todisteiden arviointi perustuu täydelliseen, kattavaan, suoraan ja puolueettomaan tutkimukseen tosiseikoista, tapahtumista ja asiakirjoista. Kaikkia näitä aineistoja pidetään tapauksina, joilla voidaan välillisesti tunnistaa tapauksen ratkaisemiseen liittyvät olosuhteet.
Todisteet ja todisteet
Valtuutetun elimen tutkimat tosiasialliset tiedot ilmoitetaan tuomioina tietyistä tosiseikoista. Oikeudellisissa todisteissa yhdistetään nämä tiedot ja keinot, joilla ne annetaan. Todellinen tieto on todellisuuden tapahtumien heijastus ja siirtää tietoa niistä. Lainsäädäntö säätelee tiukasti sitä, missä muodossa ne voidaan hankkia. Joten, Art. 55 Siviiliprosessilain mukaan tosiasialliset tiedot voivat olla:
- Riidan osapuolten ja kolmansien osapuolten selitykset.
- Todistajan todistus.
- Kirjallinen (dokumentti) ja aineelliset todisteet.
- Video- ja äänitallenteet.
- Asiantuntijalausunnot.
Kuitti
Sitä säädetään myös tiukasti lailla. Jos suoraan käsiteltävänä olevaan tapaukseen liittyvät tiedot vastaanotetaan asianmukaisessa menettelyllisessä muodossa, mutta ne ovat mukana prosessissa vakiintuneen menettelyn vastaisia, niitä ei voida käyttää todisteina. Laittomasti hankituilla materiaaleilla ei ole laillista voimaa. Siksi niitä ei myöskään voida käyttää valtuutetussa tilanteessa tutkittaessa tapausta ja päätöksentekoa. Lisäksi ei saa viitata tietoihin, joita tuomioistuin ei ole tutkinut siviiliprosessilain sääntöjen mukaisesti.
luokitus
Lainsäädäntö määrittelee useita perusteita, joiden perusteella tietyntyyppiset todisteet saadaan aikaan. Esimerkiksi olemassa on luokittelu tiedon sisällön ja tosiasian välisen suhteen luonteen mukaan. Tällä kriteerillä erotetaan suorat ja epäsuorat tiedot. Ensimmäisessä tapauksessa tiedon sisällöllä ja tosiasialla on yksiselitteinen suhde. Sen avulla voimme tehdä kiistattoman johtopäätöksen yhden tai toisen todistetun tapahtuman puuttumisesta tai esiintymisestä. Toista luokkaa koskevat tiedot erikseen antavat perustan useille versioille.
Tukemattomien oletusten hylkäämiseksi ja yhden päätelmän tekemiseksi on tarpeen linkittää ja verrata epäsuoria todisteita muihin. Oletetaan esimerkiksi, että kantaja lähettää pyynnön periä summa, jonka vastaaja on ottanut häneltä. Lisäksi todisteena ensimmäinen toimittaa kirjeen. Se sisältää toisen osapuolen pyynnön lainata hänelle. Tämä asiakirja on kuitenkin vain epäsuora todiste siitä, että lainasopimus on tehty, minkä vuoksi vastaaja ei ole noudattanut velvollisuutta. On toinen asia, jos kantaja toimitti kirjeen, jossa velallinen pyytää odottamaan lainatun rahan palautusta. Tällaista asiakirjaa pidetään suorana osoituksena sopimuksen olemassaolosta. 
Luokituksen käytännön merkitys
Epäsuoraa tietoa käytetään laajasti tiettyjen kiistojen tarkastelussa, varsinkin kun suoraa näyttöä ei ole tai se ei ole riittävä. Niiden avulla päätelmien perustelu toteutetaan poistamalla väärät oletukset. Suoriin ja epäsuoriin materiaaleihin jakautumisen käytännön merkitys on, että:
- Valtuutettu viranomainen ottaa huomioon niiden väliset erot tapausta koskevassa menettelyssä ja aineiston keräämisessä, jotka ovat välttämättömiä tilanteen ansioiden ratkaisemiseksi. Epäsuoran tiedon pitäisi olla läsnä riittävästi. Niitä pitäisi olla niin paljon, että olisi mahdollista jättää pois kaikki niistä johtuvat versiot, yhtä lukuun ottamatta.
- Suoran linkin olemassaolo annettuihin tietoihin ja tosiasiallisiin suorituksiin ei sulje pois mahdollisuutta kumota niiden sisältöä. Tässä suhteessa vaatimus kattavasta tutkimuksesta toimitetuista materiaaleista ja olosuhteista olisi täytettävä kaikkien tietojen suhteen.
- Epäsuoran ja suoran tiedon juridinen luonne vaikuttaa perusteen sisältöön. Ensimmäisen käyttö pidentää riidan ratkaisupolkua, lisää välivaiheet tapauksen käsittelyyn ja ratkaisemiseen.
Alkuperäinen ja johdettu tieto
On olemassa erityyppisiä todisteita, jotka eroavat toisistaan tiettyjen tosiseikkoja koskevien tietojen muodostumisen luonteesta. Alkuperäistä näyttöä tuottaa suora vaikutus tietovälineeseen. Johdannaistiedot toistaa muista lähteistä saatua tietoa. Niitä kutsutaan myös kopioiksi. Esimerkiksi sellaisen todistajan sanat, joka on kuullut toiselta henkilöltä tapahtuman olosuhteista, on johdannainen, mutta silminnäkijän todistus on alkuperäinen (lähde).
Käytännön sovellus
Johdannaiset ja alkuperäiset todisteet ovat ratkaisevan tärkeitä todellisten tapahtumien ja tosiasioiden selvittämisessä. Tiettyjen tapausten muodostumisen etenemisen ymmärtäminen antaa heille mahdollisuuden suorittaa tutkimusta oikeaan suuntaan, esittää oikein kysymyksiä osapuolille, todistajille ja asiantuntijoille sekä saada selville riita-asiaan liittyviä tietoja. Jos johdettujen tietojen luotettavuudesta on epäilyksiä, lainsäädännössä määrätään pyrkimyksenä saada tietoja ensisijaisista lähteistä. Tutkimusprosessissa on tarkistettava todisteiden todistaminen, niiden muodostumisen ehdot, olosuhteet, jotka voivat vaikuttaa niiden todenmukaisuuteen. Tapauksen käsittelyä varten valtuutettu viranomainen ei voi kieltäytyä liittämästä tiettyjä tietoja, koska ne eivät ole lähteitä. Siviiliprosessin todisteita, sekä alkuperäisiä että johdannaisia, verrataan kaikkiin saatavilla oleviin tapausmateriaaleihin. 
Materiaalianalyysi
Art. 67 Siviiliprosessilaki, todisteita siviiliprosessissa tutkitaan valtuutetun virkamiehen sisäisen vakaumuksen mukaisesti. Tämä periaate perustuu siihen tosiseikkaan, että yksiköt, jotka harkitsevat ja ratkaisevat tapauksia yksin, ratkaisevat itsenäisesti tietojen luotettavuuteen, virheellisyyteen tai totuuteen liittyvät seikat ja niiden riittävyyden kohtuullisen päätelmän tekemiseksi. Siviiliprosessilain mukaan millään tiedolla ei ole ennalta määrättyä vahvuutta. Tuomioistuin voi hylätä kaikki todisteet, jos sen toimittamat tiedot ovat vääriä.
kriteerit
Todisteiden arviointi suoritetaan suoraan oikeudenkäynnin aikana. Lainsäädännössä ei ole muodollisia vaatimuksia, joiden mukaan tietyt tiedot on tunnustettava luotettaviksi. Todisteiden arviointi olisi suoritettava ulkoisesta vaikutuksesta riippumatta. Lisäksi niitä tutkitaan kokonaisuutena. Sisäisen vakaumuksen muodostumiseen vaikuttaa valtuutetun henkilön maailmankuva.Sen avaintekijä on juridinen tietoisuus. Se myötävaikuttaa tiettyyn riita-asiaan sovellettavien lakien oikeaan ymmärtämiseen ja tulkintaan. Oikeudellisella tietoisuudella on suuri merkitys tapaukseen osallistuville. He myös arvioivat todisteita sisäisten uskomustensa ja maailmankuvansa mukaisesti. 
Objektiivinen arviointi
Se edustaa tuomarin kiinnostavuutta vireillä olevassa ja ratkaisussa asiassa. Hänellä ei pitäisi olla ennakkoluuloja ja puolueellisuutta materiaalien tutkimuksessa. Menettelyä säädetään osapuolten toimittamien tietojen objektiivisen tutkimuksen varmistamiseksi haasta tuomari. Jos kiinnostusta ei ole, valtuutettu henkilö tarkistaa materiaalit kattavasti: sekä kantajan että vastaajan toimesta. Objektiivisuus ja kattavuus ovat erityisen tärkeitä todisteita arvioitaessa rikosoikeudenkäynnissä.
vaatimuksista
Ne vahvistetaan menettelylainsäädännöllä. Näiden vaatimusten mukaisesti tuomioistuimen olisi arvioitava kunkin todisteen luotettavuus, merkityksellisyys erikseen, materiaalien riittävyys ja keskinäinen yhteys toisiinsa. Nämä vaatimukset liittyvät ensisijaisesti osapuolten toimittamien tietojen tutkinnan viimeiseen vaiheeseen. Tuomioistuimen on ilmoitettava päätöksessään aineiston analyysin tulokset. Laissa esitetään syyt, joiden vuoksi jotkut aineistot hyväksyttiin perusteiksi, kun taas toiset hylättiin, sekä perusteet, joiden perusteella yksi tieto oli parempana kuin muut. Todisteiden arviointi voi olla väliaikaista, liittyä tietoihin, joita tutkitaan tapauksen ratkaisemiseksi tai joiden perusteella voidaan perustella tiettyjen menettelytoimenpiteiden suorittamisen tarve. 
johtopäätös
Tuomioistuin arvioi todisteita paitsi ratkaistaessa asian pääasian. Joten aikaisemmissa vaiheissa osapuolia pyydetään toimittamaan lisämateriaalia, mikäli toimivaltaisen mielestä se on jo saatavilla, ei riitä ratkaisemaan asiaa. Usein asiantuntija-arvio on tärkeä. Tämä on erityisen tärkeää tapauksissa, joissa tutkitaan aineellisia todisteita ja suoritetaan muut tarvittavat menettelytoimet asiantuntijan osallistumisella. Samanaikaisesti asiantuntijalausuntoa ei pidetä poikkeuksellisena keinona perustella yhtä tai toista päätelmää. Sitä tulisi myös arvioida yhdessä muiden todisteiden kanssa. Lopullinen päätös tapauksesta tehdään neuvotteluhuoneessa. Tuomioistuimen suoritettuaan tutkinnan istunnon puitteissa ja antanut osapuolille mahdollisuuden puhua, hänet lähetetään suljettuun tilaan, jossa hän erikseen (tai yhdessä) antaa motivoituneen toimen.