Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään sukupuolesta, iästä, sosiaalisista, ammatillisista, rodullisista, uskonnollisista merkkeistä riippumatta. Tämä oikeus on vahvistettu Art. Venäjän federaation perustuslain 20 §. Tämän asiakirjan tekstissä säädetään myös, että Venäjän valtiolle korkein arvo on henkilö sekä hänen oikeutensa ja vapautensa. Elämän merkitys on perusta, jotta tätä loukkaamatonta oikeutta loukkaavat teot voidaan luokitella vakaviksi rikoksiksi. Lisäksi murhien tai ruumiinvammojen lisäksi myös uhka tällaisten vaikutusten kohdistamisesta henkilölle on rangaistavaa. Ja vaikka tämä teko on vähemmän vakava verrattuna muihin edellä mainittuihin, se kuitenkin kirjataan rikokseksi rikoslaissa. Art. Rikoslain 119 § sisältää tämän rikoksen koostumuksen.
Pääsyn esine
Tämä rikosoikeudellinen ryhmä vastaa kysymykseen siitä, mitkä suhteelliset suhteet vahingoittuivat vaarallisen toiminnan seurauksena. Kun on analysoitu 1 artiklan säännöksiä Rikoslain 119 §: n perusteella voidaan päätellä, että siinä mainitussa rikoksessa on peräti 2 kohdetta. Ensimmäinen niistä, yleinen, yleinen on uhrin persoonallisuus. Art. Rikoslain 119 rikos on henkilön pääarvoja, nimittäin hänen elämäänsä ja terveyttään.
Objektiivinen puoli
Tämä koostumuksen elementti kuvaa suoraan suoritettua tekoa, siihen liittyviä kielteisiä seurauksia sekä tämän toiminnan ja aiheutuneen vahingon välistä suhdetta. Taide Rikoslain 119 §: ssä säädetään rangaistuksesta jonkun hengen uhkaamisesta tai terveydelle aiheuttamasta haitasta. Mielialavaikutus yksilöön pelotellakseen sitä voidaan toteuttaa monin tavoin, esimerkiksi kirjallisesti tai suullisesti, välittäjien kautta, puhelimen avulla. On huomattava, että uhan on oltava todellinen. Tämä tarkoittaa, että uhrin on oltava perusteltuja ja loogisia syitä pelätä, että rikoksentekijä toteuttaa rikollisen suunnitelman.
Kunkin yksittäisen tapauksen uhkien todellisuus on määritettävä erilaisista olosuhteista, kuten tekijän henkilöllisyydestä, syistä, joita rikoksentekijälle ohjataan uhrin pelottelussa, sekä näiden kahden henkilön välisistä suhteista. Vakuuttavuuden vuoksi hyökkääjä voi myös osoittaa uhreilleen aseensa, olipa kyseessä ase, veitsi tai muut vastaavat esineet. Tällaisia toimia ei kuitenkaan aina voida soveltaa 1 artiklan 2 kohdan nojalla. Rikoslain 119 kohta. Rikoslakia koskevissa kommenteissa vahvistetaan säännös, jonka mukaan aseiden mielenosoituksiin liittyvät epämääräiset tappamisuhat, jotka ilmaistaan määrittelemättömän määrän ihmisiä, olisi luokiteltava rikoslain nojalla, joka sisältää vastuun huligaanismista.
Subjektiivinen puoli
Ei ole epäilystäkään siitä, että EY: n perustamissopimuksen art. Rikoslain 119 §: n nojalla voidaan tehdä vain tahallisesti. Uhkaa ei voida ilmaista huolimattomuudesta tai huolimattomuudesta. Rikollinen, joka pelkää uhrin mahdollisuudesta tappaa hänet tai aiheuttaa huomattavaa vahinkoa hänen terveydelleen, on aina tietoinen toimintansa sosiaalisesta vaarasta, mutta siitä huolimatta hän haluaa silti tehdä rikoksen art. Rikoslain 119 kohta. Toinen merkittävä merkki tästä rikoksesta on tavoite - uhrin pelottelu. Lisäksi syyllisyyden motiivit voivat olla erilaisia (esimerkiksi kosto, kateus). Joissakin tapauksissa rikoksentekijän motiivit voivat kuitenkin pahentaa tilannetta merkittävästi lisäämällä rangaistuksen määrää. Joten, osa 2 artikkelistaRikoslain 119 §: ssä täsmennetään tämän teon kvalifioiva motiivi, nimittäin poliittinen, rodullinen, kansallinen viha, ihmisten suvaitsemattomuus ideologisista syistä tai heidän uskontoon kuulumisen yhteydessä sekä vihamielisyys tiettyyn ihmisryhmään heidän sosiaalisen asemansa vuoksi.
aihe
Vastuu sellaisesta lainvastaisesta toiminnasta kuin kuoleman uhka (Rikoslain 119 artikla) voidaan syyttää jokaisesta yli 16-vuotiasta pätevästä henkilöstä. Niinpä tarkasteltavana olevan rikoksen kohteen on täytettävä laissa asetetut ikää ja terveyttä koskevat perusvaatimukset. 
Yleiset vastuutoimenpiteet
Nyt on aika harkita Art. Rikoslain 119 kohta. Rangaistus jokaiselle tällaisen rikoksen tehneelle hyökkääjälle määrätään ottaen huomioon kaikki olosuhteet, lieventävät olosuhteet sekä raskauttavat olosuhteet. Toimenpiteinä, joita voidaan soveltaa rikoksentekijään, laissa säädetään ensinnäkin pakollisesta työstä (enintään 480 tuntia), toiseksi vapauden rajoittamisesta (enintään 2 vuotta) ja kolmanneksi pakkotyöstä (voidaan perustaa tällaiseen työhön) sama ajanjakso kuin edellisellä rangaistuksella), neljäsosa, pidätys (enintään 6 kuukautta) ja viidenneksi vankeusrangaistus (enintään 2 vuotta).
Rangaistus haitallisille lakimiehille
Muun tyyppiset vastuut sisältyvät 2 artiklaan. 119 suhteessa rikollisiin, joita julmuuksia tekeessään ohjasi rotuun, kansallisuuteen, uskontoon, ideologiaan, sosiaaliseen asemaan perustuva vihan perimmäinen motiivi. Joten tuomioistuimen tahdosta heihin voidaan soveltaa pakkotyötä, mutta enintään viiteen vuoteen samoin kuin vankeusrangaistuksia, joiden kesto on sama. Lisäksi tällaiset rikoksentekijät enintään 3 vuodeksi voivat menettää oikeuden harjoittaa ammatillista toimintaa tai työskennellä missä tahansa tehtävässä.
