Maanjakorahasto on tärkeä suhteessa maatalousmaan vaihtuvuuteen. Muodostumisensa aikana erityinen rooli oli kolhooseilla ja valtiontiloilla, samoin kuin maanviljelijöillä, talonpojilla ja henkilökohtaisilla tytäryhtiöillä. Tämä mahdollisuus annettiin RSFSR: n maareformilain nro 374.1 ansiosta. Prosessia jatkettiin antamalla maalaki sekä maatalousmaan liikevaihtoa koskeva laki nro 101-FZ.
Käsite
Säätiö on osavaltion rakenne, joka on perusta, jolle tarkatrekisteri- ja rekisteröintitiedot ilmoitetaan. Hänelle on omistettu Venäjän federaation maalain 80 §. Laissa säädetään tietyistä perusteista varojen jakamisen peruuttamiselle sekä muista tavoista muodostaa rahasto. Tämän rakenteen päätehtävänä on säilyttää ja organisoida maatalousmaa.
Laki ei sisällä määräystä, joka velvoittaa ilmoittamaan rahaston koko kokoonpanon. Valtion ja kuntien viranomaiset eivät myöskään saa antaa tarkkaa rajoitusten määrää ja sijaintia, paitsi jos laki vaatii. Valtuutettujen rakenteiden on luovutettava asiaankuuluvat omaisuuserät sekä suoritettava säännöllisesti inventaario, päivitettävä olemassa olevat tiedot.
Uudistuksen hyödyt
Maanjakorahaston perustamisesta on tullut tärkeätä käytännössä. Tämän osoittivat tilastot. Uudistuksen päätavoitteena oli muodostaa maatila ja talonpoikaistila jättämällä maaosuuksien omistajat massiivisesti yhteisomistuksesta erillisiin tontteihin jakamalla ne luontoissuorituksin.
Vuoden 1995 alusta lähtien lähes 300 kotitaloutta on läpäissyt maanomistuksen rekisteröinnin. Näistä noin kolmasosa muodostettiin entisillä kolhoosien ja valtiontilojen alueilla. Mutta noin kaksi kolmasosaa tontista jaetaan maan uudelleenjakorahastosta. Samaan aikaan uudistuksen alusta lähtien ihmiset alkoivat luoda puutarhanhoito-, kesämökkejä, puutarha-alan kumppanuuksia ja muita yhdistyksiä. 2000-luvun puoliväliin mennessä heitä oli jo yli kahdeksankymmentä tuhatta.
Luomisen lähteet
Kun maakoodeksia ei ollut vielä tullut voimaan, maanjakorahaston perustaminen toteutettiin RSFSR: n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston ja ministerineuvoston päätöksen nro 891-1 mukaisesti. Tämän lain mukaan noin 10% maasta vedettiin kolhoosilta ja valtiontiloilta rahaston rahoittamiseksi. Siitä oli tarkoitus tarjota varauksia heinän niittämiseen ja muihin talonpoikaistilojen tarpeisiin.
Toinen lähde oli määrien ylijäämä, joka syntyi yhteisen omaisuuden muodostumisen seurauksena kolhoosien ja valtiontilojen alueiden yksityistämisen ja niiden uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Oikeuksien rekisteröinnin piti päättyä ennen vuotta 1993.
Toinen lähde maatalousmaan uudelleenjakorahaston perustamiselle oli metsäkiintiöt, joita eivät istuttaneet viljelmät, sekä vara-alueet.
yksityistäminen
Tätä varten piirit, samoin kuin maatilat ja kolhoosit, muodostettiin sopivia valiokuntia. Heille annettiin valtuudet järjestää ja yksityistää tiloja.
Ryhmän piti ratkaista seuraavat kysymykset:
- Omistusmuodosta.
- Tonttihakemuksen laatimista koskevista säännöistä, samoin kuin maan lunastus tai vuokraus, joka ylittää vakiintuneen normin. Henkilöt, jotka voisivat vastaanottaa ilmaisia määriä, olisi tunnistettava.
- Koko yhteiseen omaisuuteen liittyvän alueen määrittämisestä
Maan normi, joka annetaan piirille keskimäärin, määritettiin jakamalla maatalousyritysten kokonaispinta-ala maataloudessa työskentelevien kansalaisten lukumäärällä sekä niiden, jotka ovat aiemmin harjoittaneet asiaan liittyvää toimintaa. Viimeksi mainittuihin kuuluivat eläkeläiset, sosiaalityöntekijät ja muut kansalaiset. Paikallisilla viranomaisilla on oikeus valita itsenäisesti eriytetty määrä kiinteistöjen siirtämistä ilmaiseksi, koska tämä riippuu väestöntiheydestä tietyillä alueilla. Tässä suhteessa normit olivat huomattavasti erilaisia.
Oikeuksien päättyminen
Maa-alueiden tai tonttijakorahasto täydennettiin maista, jotka lakkasivat olemasta omaisuutta taiteen edellyttämien olosuhteiden yhteydessä. 39 ja art. Vuonna 1991 hyväksytyn maakoodeksin 40 §. Erityisesti he sanovat:
- vapaaehtoinen luopuminen maasta;
- asianomaisen ajanjakson päättyminen;
- organisaation irtisanominen;
- operaatioiden jakaminen muihin tarkoituksiin;
- irrationaalinen käyttö;
- määräaikaista maksujen maksamatta jättämistä kahden vuoden ajan ja velan maksua seuraavan vuoden loppuun saakka;
- maan käyttämättä jättäminen vuoden aikana;
- vieraantuminen paikallisviranomaisten hyväksi.
Pian vuonna 1993 nämä perusteet tulivat kelvottomiksi.
Lainmuutos
Oikeudellinen järjestelmä on muuttunut uuden maalain sekä lain nro 101-FZ voimaantulon yhteydessä. Aluksi ehdotettiin 3 menetelmää maan uudelleenjakorahaston nimittämiseksi. Tämä todetaan 2 artiklan 2 kohdassa. 80, nimittäin:
- vapaaehtoinen kieltäytyminen;
- maan siirtäminen valtiolle, jos perillisiä ei ole;
- pakolliset poikkeukset laissa säädetyissä tapauksissa.
Sitten Art. RF: n työlain 80 §: ää täydennettiin ilmoituksella sisällyttämisestä alueiden rahastoon presidentin asetuksen nro 323 perusteella.
Monet asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että uusi painos olisi selkeytettävä. Säätiön perustaminen liittyi maareformilakien toteuttamiseen. Samaan aikaan suurin osa tonteista ei vaikuttanut yksityistämiseen.
Mikä on nykyinen tilanne?
Rahasto sisältää tontteja, joita valtion elimet eivät ole aiemmin käyttäneet tai vastaanottaneet kaupan aikana. Nykyisen maakoodeksin mukaan se sisältää seuraavat alueet:
- Jos ei ole yksikköä, joka aikoo hankkia maataloudessa käytettävän määrän, kunta ostaa sen markkina-arvoon.
- Jos ulkomaalaiselle kuuluva määrä on luovutettu oikeushenkilöille, mukaan lukien ne, joiden osakepääoma on yli 50% ulkomaalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden maksuosuuksista.
- Jos myydään maata, jonka pinta-ala on vahvistettu henkilöä kohden.
- Jos maa hylätään vapaaehtoisesti. Sitten siitä tulee omistamaton ja siirtyy valtion tai kunnan omistukseen.
Kunnalla on tavalla tai toisella ennaltaehkäisevä oikeus ostaa maata.
järjestelmä
Rahasto ei rajoita valtion omistusta. Paikallisviranomaiset hoitavat varamaiden hävittämisen ja hoidon. Tilaukset voidaan vuokrata, siirtää kiinteistölle (maksettu tai ilmainen) oikeushenkilöille ja yksityishenkilöille tietyissä tapauksissa.
Alueiden viranomaiset voivat itsenäisesti määrittää maatalousmaan rajat ja siirtää paikallisille viranomaisille yhden tai toisen viranomaisen maasuhteiden alalla. Heillä on myös oikeus vahvistaa:
- henkilöt, joilla on oikeus rahaston jakamiseen;
- luettelo omistukseen tai vuokraukseen siirretystä maasta;
- tonttien koko;
- rahastoalue kunnan sisällä;
- kunnallisessa omistuksessa olevien jakoperusteiden tarjoamisen ehdot;
- säännöt rahastoa koskevien ehdotusten tekemiseksi.
Maa-alueiden käyttö
Maalain 78 §: ssä täsmennetään asianomaisesta rahastosta myönnettävän maan käyttöoikeuden menettely.Tilapäisesti liikkeestä poistuneet määrät siirretään:
- viljelyyn;
- istutusnauhat suojaamiseksi;
- koulutus-, tutkimus- ja muun toiminnan toteuttaminen;
- kalastus;
- maatalouden tarpeet voimajohtojen, teiden tai putkien asentamisen ajanjaksona;
- metsästys.
aiheita
Seuraavat henkilöt voivat vastaanottaa jakoa:
- kumppanuudet ja yhdistykset taloudenhoitoon, yksilöt;
- MUP ja PMU;
- tuotanto- ja kuluttajaosuuskunnat;
- kaupallisen ja muun kuin kaupallisen käytön yritykset;
- uskonnolliset järjestöt;
- henkilöstön koulutukseen osallistuvat koulutus-, teollisuus-, kokeelliset yksiköt;
- Pohjois-Siperian ja Kaukoidän kansojen yhteisöt;
- Kasakayhteiskunta.
Maata saadaksesi on otettava yhteyttä paikallisiin viranomaisiin, jotka osallistuvat maasuhteiden sääntelyyn.
Maan tiedot
Art. Maakoodin 80 kohdassa merkitykselliset tiedot ilmoitetaan avoimen pääsyn lähteissä. Paikalliset viranomaiset ilmoittavat kaikille asiasta kiinnostuneille ja julkaisevat tietoja rahastoon tulevista maa-alueista.
Yhteisöt, yhdistykset, kansalaiset ja muut laissa tarkoitetut henkilöt voivat kääntyä paikallisviranomaisten puoleen pyynnön siirtää jako vapaaseen käyttöön. Maatilat ja yritykset voivat hakea ylimääräisten tonttien ostamista. Kysymykseen siitä, kuinka paljon maata maksaa, viranomaiset päättävät sen markkina-arvon perusteella.
projekti
Hanketta valmistellaan tavoitteena virtaviivaistaa näiden maa-alueiden käyttöä oikeushenkilöiden ja yksityishenkilöiden kesken sekä saada aikaan menestyvämpi menettely tonttien muodostamisessa. Sen luomiseen käytetään laillista, teknistä ja taloudellista dokumentaatiota. Laskelmat, kuvaus ja projektisuunnitelmat tehdään. Jokainen toiminta on perusteltava. Suunnitelma koostuu seuraavista vaiheista:
- Alustavat työt.
- Kehittäminen.
- Matching.
- Hyväksyntä.
- Koulutus maanhallinta.
- Siirto asiakkaalle kopiona, joka lähetetään valtion virastoille.
Hanketta koordinoidaan paikallisten viranomaisten, kiinteistöpalveluiden ja muiden valtion rakenteiden kanssa.
Mitä muuta sinun täytyy tietää?
Paikallisviranomaisten, joilla on valtuudet käsitellä tätä asiaa, ei tulisi antaa vain tietoa rahastoon liittyvien määrien olemassaolosta tai puuttumisesta, vaan myös tiedot siitä, kuinka paljon maata kannattaa, täydellinen kuvaus tietystä tontista. Päätös kiintiön jakamisesta tehdään erikseen. Paikallisilla viranomaisilla on oikeus pyytää hakijoilta maa-alueiden jakamisen perusteluja.
johtopäätös
Rahasto sisältää maatalousmaata, jota käytetään myöhempään kehittämiseen. Rahaston perustamisen lähteet eri aikoina olivat erilaisia. Tietyllä tavalla tarjotaan tietty menettely uusien maiden muodostamisessa ja entisten soveltamisen virtaviivaistamisessa samoin kuin siirtojen siirtämisessä omistukseen ja käyttöön. Esimerkiksi alustava hanke jakoa muodostettaessa sovitetaan yhteen paikallisten viranomaisten ja alueen omistajien kanssa, ja maan siirto voidaan suorittaa vain laissa määriteltyjen henkilöiden hyväksi.