Oleellinen puolustus ja äärimmäinen välttämättömyys: yhtäläisyydet ja erot

Tietyissä olosuhteissa henkilön toimia, joiden seurauksena vahinko on aiheutunut, ei pidetä rikoksena. Vapautus vastuusta tapahtuu tarvittaessa puolustuksen ja äärimmäisen välttämättömyyden vuoksi. Rikoslaki sisältää erityisiä sääntöjä, jotka koskevat tällaisia ​​tapauksia. Tarkastellaan niitä yksityiskohtaisemmin.

Käsitteiden selventäminen

Mikä on välttämätöntä puolustus ja hätätilanne? Asetuksen 37 artiklassa määrätään kohteen vapauttaminen vastuusta hyökkääjälle aiheutuneista vahingoista, jos hyökkäykseen liittyi väkivaltaa, joka uhkaa puolustavan tai muun kansalaisen henkeä tai jos välitön uhka on sen käyttö. Siten henkilön toimet tunnustetaan laillisiksi. Tarvittava puolustus ja kiireellinen tarve Venäjän federaation rikoslakia pidetään erityisissä olosuhteissa, joissa kohde sijaitsee. Art. 39 §: ssä säädetään vahingon aiheuttaneen henkilön vapauttamisesta vastuusta eliminoitaessa vaaraa, joka uhkasi suoraan puolustettavia tai muita kansalaisia, valtion tai yleisiä etuja, jos sitä ei voida eliminoida muilla keinoilla. Lisäksi normissa määrätään, että kohde ei saisi toiminnassaan ylittää hätärajoja. Vahinkoa pidetään siten laillisena, jos henkilö on sellaisessa asemassa, että hänen on pakko tehdä vähemmän vahinkoa muille oikeuksille yhden edun vaaran poistamiseksi.

Oleellinen puolustus ja äärimmäinen välttämättömyys: yhtäläisyydet ja erot

Kohde voi olla erilaisissa olosuhteissa, joissa hänelle aiheutunutta vahinkoa voidaan pitää laillisena. Tarpeellisella puolustuksella ja hätätilanteella on eroja ja joukko yhteisiä piirteitä. Viimeksi mainituista tärkein on se, että lainsäädäntö sallii virallisesti kaiken edun tai kansalaisen vahingoittamisen toisen elimen, oikeuksien tai terveyden säilyttämiseksi. Yhdessä tämän kanssa normit ilmaisevat erityiset olosuhteet, joissa tarvittava puolustus ja äärimmäinen välttämättömyys tapahtuvat. Käytännön esimerkit osoittavat, että edes murha ei toimi rikoksena, jos puolustuksen laillisuuden edellytykset täyttyvät. Siksi hälyttäjän hengen menettäminen uppoamisaluksella voi estää paniikkia muiden kansalaisten keskuudessa, pitää heidän mielensä, mikä voi myöhemmin auttaa heitä pakenemaan. Tarvittava puolustus ja äärimmäinen välttämättömyys vaativat valintaa pienemmän ja suuremman pahan välillä. Tämä opinnäyte sisältää ongelman moraalisen näkökulman. Yhteiskunnassa pienempi etu ymmärtää uhrauksen melko normaalisti muiden pelastamiseksi. Laki sääti vain tämän aksiooman virallisesti.

Oikeus ja velvollisuus

Tarvittava puolustus ja äärimmäinen välttämättömyys ilmenevät sanoin, jotka eivät yleensä velvoita alaa mihinkään. Jokaisella kansalaisella on mahdollisuus käyttää oikeuttaan. Laki ei kuitenkaan sisällä vastuuta sen epäämisestä. Samaan aikaan on olemassa useita poikkeuksia. Tietyt henkilöryhmät vaaditaan käyttämään tätä oikeutta asianmukaisissa tapauksissa. Tämä pätee etenkin palopalvelun, armeijan, poliisin, poliisilaitoksen muiden yksiköiden työntekijöihin ja muihin kansalaisiin, joiden ammatillinen toiminta liittyy tilanteisiin, joissa heidän on suojeltava jotakuta muuta ja heidän etujaan.

Hyökkäyksen yksityiskohdat

Tarvittava puolustus ja äärimmäinen tarve tapahtuvat tietyissä olosuhteissa. Lain mukaan tutkittavan toiminta voidaan tunnustaa lailliseksi vakavan loukkauksen tai vaaran ollessa kyseessä. Tässä tapauksessa ymmärretään, että uhan on ilmestyvä, olemassa oleva eikä pidä loppua. Täydellisessä tai todennäköisessä tulevaisuuden loukkaamisessa tai vaarassa tarvittavaa puolustusta ja äärimmäistä välttämättömyyttä ei voida syntyä. Vahingon laillisuuden kannalta uhan on oltava todellinen. Sen pitäisi olla olemassa vain puolustajan esityksissä tai toimiessaan äärimmäisen välttämättömissä tapauksissa, mutta myös objektiivisessa todellisuudessa.

Lakien harjoittamisen laajuus

Suojauksen hätätilanteessa ja tarvittavan puolustuksen on oltava samanaikainen hyökkäyksen tai uhan kanssa ajoissa. Lain harjoittamisen puitteet määräytyvät vaara-ajan alkaessa ja lopussa. Viivästyneellä tai ennenaikaisella suojelulla ei ole mitään tekemistä olosuhteiden kanssa, jotka estävät teon lainvastaisuuden. Yksi tarkasteltavissa olevien olosuhteiden keskeisistä piirteistä on ajatus hätä- ja tarvittavan puolustuksen rajojen ylittämisestä. Suoja on laillista, jos rajoja ei ole ylitetty. Lainsäädännössä on varaus. Normien mukaan puolustusprosessissa tehdyt tahalliset toimet ylitetään.

Ero käsitteiden välillä

Tarvittavan puolustuksen ja äärimmäisen välttämättömyyden yleisiä piirteitä tarkasteltiin edellä. Sillä välin erot näiden käsitteiden välillä ovat varsin huomattavat. Yksi niistä koskee vaaran lähdettä. Tarvittavalla puolustuksella ne ovat toisen aiheen toimia. Suora viittaus tähän on laissa. Äärimmäisen välttämättömyyden osalta uhkien lähteet eivät tässä ole vain ihmisten toimet. Se voi olla:

1. Luonnollisissa olosuhteissa tapahtuvat luonnonvoimat, elementit ja objektiiviset prosessit (lumivyöryt, lumisateet, hurrikaanit, maanjäristykset, tulvat ja niin edelleen), jotka aiheuttavat vaaran väestön omaisuudelle, terveydelle ja elämälle.
2. Eläinten hyökkäykset.
3. Vialliset mekanismit.
4. Patologiset, fysiologiset prosessit (sairaus, nälkä). Esimerkiksi metsässä kadonnut henkilö tappaa eläimen tai linnun, jolle metsästys on kielletty ruokkimiseksi.
5. Vaarojen ristiriita. Esimerkiksi oikeuteen kutsuttu todistaja pysyy sairaan sukulaisen luona.

Haitan ominaisuudet

Tarvittavalla puolustuksella vaurioita tehdään vain loukkaavalle henkilölle ja yksinomaan henkilölle, ja jos se on ehdottoman välttämätöntä, henkilölle, joka yleensä ei liity syntyneeseen vaaraan. Jälkimmäisessä tapauksessa vahingoitetaan etuja, joita eri säädökset suojaavat. Tarvittavalla puolustuksella hyökkääjä poistuu tietyn ajan lain suojaamisesta ja palaa sen alle vasta puolustajan toimien päätyttyä. Jälkimmäisiä ei pidetä rikoksina, jos niiden aiheuttamat vahingot ovat pienempiä, yhtä suuria tai hiukan enemmän kuin estetty. Puolustajan ei tarvitse huolehtia tehdyistä vahingoista. Hänen on kuitenkin muistettava toimintansa rajat.

Tarvittava puolustus ja äärimmäinen siviilioikeudellinen tarve: esimerkkejä

Lainsäädännössä säädetään operatiivisista toimenpiteistä, joilla vaikutuksia tehdään rikkojaan. Ne ovat sellaisia ​​laillisia keinoja, joita suhteen osapuolena toiminut valtuutettu henkilö käyttää ottamatta yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin suojelua varten. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat:

• Yksipuolinen peruuttaminen sopimuksesta toinen jäsen rikkoo.
• Tavaroiden toimitus viivästyy vastaanottajalle, kunnes he suorittavat tarvittavat maksut jne.

Tarvittava puolustus ja siviilioikeuden äärimmäinen tarve eivät ole todellisia, vaan luonteeltaan oikeudellisia.Ne aiheuttavat aina muutoksen mahdollisuuksien ja vastuiden laajuudessa, pääasiassa rikoksentekijälle.

Tärkeimmät ominaisuudet

Ensinnäkin operatiivisia toimenpiteitä pidetään lainvalvonnana. Niitä voidaan soveltaa vain, jos velvollinen yksikkö on syyllistynyt rikkomuksiin. Esimerkiksi henkilö ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin ajoissa, viivästyttää säännöllisesti maksuja ja niin edelleen. On huomattava, että lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet ovat aina yksipuolisia. Osapuolta, jonka etuja loukataan, ei tarvitse etsiä apua toimivaltaisilta viranomaisilta. Tämän heidän nimensä määrittelee - toimintakykyinen. Yksipuolinen luonne määrittelee myös toimenpiteiden oikean soveltamisen takeet. Ensinnäkin niitä voidaan käyttää vain, jos niistä nimenomaisesti määrätään sopimuksessa tai asetuksessa. Samanaikaisesti toimenpiteiden soveltaminen ei sulje pois velvoitetun henkilön mahdollisuutta riitauttaa hakemuksensa tuomioistuimessa.

Toimenpiteiden luokitus

Yksikön teot rikoksentekijään nähden voivat olla erilaisia. Käytännössä kuitenkin erotellaan seuraavan tyyppiset toimenpiteet:

1. Liittyy velvollisuuksien suorittamiseen velallisen kustannuksella. Tätä toimenpidettä koskevista yleisistä säännöistä säädetään 2 artiklassa. 397 Siviililaki. Normin mukaan, jos velallinen ei täytä velvollisuuttaan valmistaa ja toimittaa esine, suorittaa joitain töitä / tarjota palvelua, velkoja voi antaa kolmannelle tehtäväksi suorittaa se kohtuullisessa ajassa maksua vastaan ​​tai tehdä sen itse, jollei sopimuksessa toisin määrätä, suhteen ydin, laki tai muut säädökset. Samalla hänellä on oikeus vaatia velvoitettua henkilöä korvaamaan kulut ja muut vahingot.
2. Mitä tulee vastatyytyväisyyden tarjoamiseen. Tämän toimenpiteen soveltamista koskevat säännöt on muotoiltu 2 artiklassa. 395. Normissa määrätään, että velkoja, jolla on asia, joka siirretään myöhemmin velalliselle tai hänen ilmoittamalle kansalaiselle, voi, jos velvollisuutta korvata varastointikustannuksia tai maksaa niitä, pidättää sitä, kunnes sopimuksen ehdot toteutuvat.

lisäksi

On myös varotoimenpiteitä. Niiden soveltamista koskevat säännöt vahvistetaan 2 artiklassa. 328 (2 §). Tällaisia ​​toimenpiteitä ovat sopimuksen purkaminen, sopimattoman suorittamisen toteuttaminen molemminpuolisen tyydytyksen vuoksi velvoitteen puutteellisen suorittamisen vuoksi. Art. Siviililain 328 §: n 2 momentin nojalla, jos sopimuksen ehtoja rikotaan, toisella osapuolella, joka on kuittauksen velallinen, on oikeus keskeyttää sopimuksen täytäntöönpano yksipuolisesti tai kieltäytyä siitä. Se voi myös vaatia korvausta vahingoista, jotka aiheutuvat rikkomuksen tekijöiden virheellisestä suorittamisesta.

Tässä tapauksessa on pidettävä mielessä, että jos yksipuolisesti kieltäydytään toteuttamasta ehtoja osittain tai kokonaan, jos laki tai sopimus sallii sen, sopimus katsotaan irtisanotuksi tai muutettuna.