Puolisoiden yhteisomaisuus (IC RF, 34 artikla). Avioero omaisuus

Puolisoiden omistuksen oikeudellinen järjestelmä on määritelty 2 artiklassa. IC-päätöksen 33 kohta, 1 kohta. Se on voimassa, ellei avioliittoa koskevassa sopimuksessa toisin määrätä. Seuraavaksi tarkastelemme yksityiskohtaisemmin puolisoiden omistusoikeutta.

Yleistä tietoa

Art. 34, s. 1 määritetään, että avioliiton aikana hankittu puolisoiden yhteinen omaisuus, joka tehdään laissa säädetyllä tavalla. Normien mukaan se on jakelukelvoton. Osakkeet määritetään vain, jos puolisoiden omaisuuserät jaetaan.

Aviomiehen ja vaimon lailliset mahdollisuudet

Jokaisella puolisolla on yhtäläinen oikeus hallita, käyttää ja omistaa avioliitossa hankittua omaisuutta riippumatta siitä, kenen nimeä avioliitto on saatu tai rahaa maksettu. Sillä ei ole merkitystä, kenelle todistusasiakirjat on annettu. Tämä asema on vahvistettu Art. 35 SK. On huomattava myös niin tärkeä seikka, että kiistanalaisessa tilanteessa kukaan puolisoista ei ole velvollinen vahvistamaan omaisuusyhteisön tosiasiaa, jos se on hankittu avioliiton aikana. Tämä johtuu Art. 34 kohta, 1. oikeus yhteinen omaisuus puolisolla, jolla oli avioliiton aikana taloudenhoito, huolehti lapsista tai muista objektiivisista syistä (opiskelu, sairaus jne.) ei ollut mahdollisuutta ansaita tuloja yksin. Tämä normi, joka sisältyy 3 kohtaan, art. 34, on pääasiassa tarkoitettu työttömien naisten etujen suojaamiseen. Art. 31 SC, puolisoiden tasa-arvon periaate heidän työssään pidetään samana kuin työtä tekevä aviomies.

Kohdetyypit

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan Puolisoiden 34 yhteisomaisuutta voidaan edustaa seuraavasti:

1. Tulot työ- tai kaupallisesta toiminnasta, henkisestä työstä.
2. Eläkkeet, etuudet ja muut käteismaksut, joilla ei ole erityistä tarkoitusta. Aineellisena tuena maksetut korvaukset, vamman tai muun vahingon vuoksi työkyvyttömyydestä aiheutuneiden vahinkojen korvaukset ja muut vastaavat maksut on kohdistettava kaikkien henkilökohtaiseen omaisuuteen.
3. Hanki arvopapereiden, talletuksien, osakkeiden, osakepääoman kokonaismääräisistä tuloista, vähennykset luotto-organisaatioille ja muille kaupallisille laitoksille.
4. Vastaanotettu yhteisrahastoista kiinteitä ja irtaimia asioita. Niihin kuuluvat muun muassa asuinrakennukset, huonekalut, kuljetus, kodinkoneet, maa ja muut.
5. Muut avioliiton aikana hankitut aineelliset hyödykkeet.

Tätä laissa annettua luetteloa ei pidetä tyhjentävänä. Siitä huolimatta on mahdollista ymmärtää, mikä puolisoiden yhteinen omaisuus voi olla.

Tärkeimmät ominaisuudet

Jotta aineellisia arvoja voidaan pitää yhteisomistuksena, tiettyjen ehtojen on täytyttävä. Ensinnäkin on todettava, että liikkumattomat ja kiinteät esineet, joita ei ole poistettu liikkeestä, joiden arvo ja määrä eivät ole rajoitetut, voivat olla yhteisiä, lukuun ottamatta 1 artiklassa tarkoitettuja tapauksia. 213 siviililaki. Puolisoiden yhteisomaisuutta pidetään sellaisenaan, jos:

1. Hankitaan yhteisistä rahastoista avioliiton aikana.
2. Se tuli hallussaan kohtuuttomien kauppojen avioliiton aikana.

Yhteisesti hankittu omaisuus

Käsite, joka on annettu Art. 34, on melko moniselitteinen. Yhteisesti hankittu omaisuus ei tässä tapauksessa kata vain esineitä, vaan myös niitä laillisia mahdollisuuksia, jotka aviomiehellä ja vaimonsa ovat suhteessa niihin.On huomattava, että kirjallisuudessa ilmaistaan ​​erilainen mielipide aineellisten velvoitteiden (velat) sisällyttämisestä yleisiin arvoihin. Joidenkin kirjoittajien näkökulmasta yhteisomistukseen tulisi kuulua paitsi vaateoikeudet (mahdollisuus saada vakuutuskorvauksia, osinkoja jne.). Siihen tulisi sisältyä myös velvoitteet, velat (takaisinmaksu takaisin lainasopimuksella, jos se on tehty perheen etujen mukaisesti, korjausmaksujen maksaminen sopimuksen perusteella jne.). Muut kirjoittajat vastustavat tätä lähestymistapaa. He uskovat, että puolisoiden yhteisomaisuuteen ei pitäisi sisältyä velkoja. Ensimmäinen kanta on kuitenkin yhdenmukainen 1 artiklassa tarkoitetun säännön kanssa. 39, s. 3 SK. Normin säännösten mukaisesti omaisuuden jakamiseen avioeron aikana sisältyy velkojen kokonaismäärän jakaminen entisen aviomiehen ja vaimon välillä suhteessa osakkeisiin. Tämä tosiasia vahvistaa epäsuorasti velvoitteiden asettamisen osana yhteisiä arvoja.

Palkan sisällyttäminen perhetuloihin

Sen hetken määrittäminen, josta lähtien kummankin puolison korvauksesta tulee yhteinen omaisuus, on käytännössä tärkeää. Oikeudellisessa kirjallisuudessa on kolme lausuntoa aiheesta. Palkka toimii siis puolisoiden yhteisomaisuutena siitä hetkestä lähtien, kun:

1. Siirrot perheen talousarvioon.
2. Karttuminen.
3. Varojen tosiasiallinen vastaanottaminen.

Kun otetaan huomioon, että 34 pykälän 2 momentissa puolisoiden yhteisomaisuuteen sisältyy etuuksia, eläkkeitä ja muita maksuja, joilla ei ole erityistä tarkoitusta. Edellä mainittu sääntö voidaan kohdistaa muihin tuloihin, joita laki ei sisällä tällaisia ​​vaatimuksia.

Tärkeä kohta

On huomattava, että yhteisomistuksen syntymisen perustana on yksinomaan avioliitto, joka tehdään lain mukaisesti. Rekisterin on annettava se. Miehen ja naisen todelliset suhteet ilman rekisteröintiä eivät muodosta ilmoitettua oikeussuhdetta riippumatta heidän kestostaan. Tässä tapauksessa määräykset eivät ole perhelain, vaan siviililain säännöksiä. Aviopuolisoiden, jotka eivät ole virallisesti naimisissa, omaisuuden jakaminen tapahtuu 5 artiklan säännösten mukaisesti. 252 GK. Lisäksi prosessissa otetaan huomioon näiden henkilöiden osallistuminen työvoimaan ja keinot arvojen hankkimiseen.

Puolisoiden omaisuus

Tämän menettelyn perusteet ja menettely vahvistetaan 2 artiklassa. 38 SK. Edellä olevan 1 kohdan mukaan omaisuuden jakaminen voidaan suorittaa toisen puolison pyynnöstä. Se on sallittu myös siinä tapauksessa, että velkoja pyytää sulkemaan jonkun muun osuuden. Näin tapahtuu yleensä, kun vaimon tai aviomiehen henkilökohtainen omaisuus ei riitä velkojen kattamiseen.

Keskeiset tilat

Yleensä omaisuutta jaetaan avioeron aikana. Menettely on kuitenkin mahdollinen ja sallittu lailla ja avioliiton aikana. Tältä osin tuomioistuin ei voi hylätä kannetta sillä perusteella, että aviomiehen ja avioliiton välistä liittoa ei ole vielä päättynyt. Omaisuudenjaon tarve voi myös ilmetä yhden puolisoiden kuoleman yhteydessä jakoon kuolleen peritty osuus.

Osakkeiden allokointi

Yhteisomaisuus voidaan jakaa puolisoiden vapaaehtoisella sopimuksella. Osakkeet tunnustetaan lailla tasavertaisiksi, jollei aviomiehen ja vaimon välisessä sopimuksessa toisin määrätä. Aviopuolisot voivat sopimuksen mukaan jakaa omaisuuden tasa-arvoisiin osiin tai eri osaan. Niiden pyynnöstä sopimus voidaan vahvistaa notaarilla. Hänellä on puolestaan ​​oikeus antaa aviomiehelle tai vaimoille todistus osakkeen omistamisesta, jos puolisot eivät halua erikseen vahvistaa tiettyjä esineitä tai muita arvoja.

Kiistanalaiset tapaukset

Jos puolisot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen omaisuuden jakamisesta, asiasta päätetään tuomioistuimessa. On huomattava, että kun aviomies tai vaimo nostaa kanteen, tuomarilla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin hakemuksen turvaamiseksi. He ovat sallittuja missä tahansa menettelyn vaiheessa. Tukitoimenpiteiden tulisi sisältää erityisesti:

• Omaisuuden siirron kielto.
• Tiettyjen velvoitteiden täyttäminen.
• Omaisuuden takavarikointi tai vastaajan hallussa olevat rahat, jotka ovat joko hänen tai kolmansien osapuolten hallussa.
• Toimien suorittamisen kielto ja niin edelleen.

Joissakin tapauksissa useita turvatoimia voidaan soveltaa kerralla. Päätös niiden hyväksymisestä pannaan välittömästi täytäntöön.

Vanhentumisaika

Se on perustettu Art. Säännösten mukaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan jo eronneiden puolisoiden omaisuuden jakamista koskeviin vaatimuksiin. Tämän ajanjakson laskenta ei alkaa siitä hetkestä, kun avioliitto päättyi. Se alkaa päivästä, jolloin entinen vaimo / aviomies sai tietää (tai hänen olisi pitänyt tietää) heidän oikeutensa yhteiseen omaisuuteen loukkauksista.

Tuomioistuimen tavoitteet

Kun harkitaan omaisuuden jakamista koskevaa riitaa, on ensin määritettävä vaimon / aviomiehen osakkeiden arvo. Tämän kysymyksen ratkaisua säätelee Art. 39 SK. Siinä vahvistetaan periaate osien yhtäläisyydestä yhteisessä omaisuudessa. Tätä sääntöä sovelletaan avioliiton aikana hankittujen aineellisten hyödykkeiden määrästä ja määrästä riippumatta. Joissakin tapauksissa tuomioistuimella on kuitenkin oikeus poiketa tästä vaatimuksesta lisäämällä yhden puolisoista. Tämä tapahtuu tapauksissa, joissa kysymyksen ratkaiseminen koskee alaikäisten lasten etuja, jotka liiton päättymisen jälkeen jäävät aviomiehen tai vaimon luo.