Sosiaalisen kumppanuuden osapuolet: työntekijät ja työnantajat. Työsuhteet, työsopimus

Sosiaalisen kumppanuuden osapuolet ovat yritysten johtajia ja työntekijöitä. He tekevät sopivia suhteita, tekevät sopimuksia, muodostavat vuorovaikutuksessa toimivia elimiä.

Mikä on sosiaalinen kumppanuus?

Tuotantoalalla toimii monimutkainen mekanismeja ja instituutioita osallistujien etujen koordinoimiseksi. Se perustuu tasavertaiseen yhteistyöhön. Sosiaalisen kumppanuuden käsitettä käytetään teollisuudessa melko viime aikoina. Tämän instituutin kehittämistä pidetään yhtenä keskeisistä tehtävistä markkinatalouden sosiaalisen suuntautumisen vahvistamisessa. Sosiaalisen kumppanuuden osapuolet ovat perinteisesti ammattiliittoja ja yritysjärjestöjä. Venäjällä toimii ns. Kolmikantarakenne. Siinä valtio toimii kolmantena osapuolena sosiaalisessa kumppanuudessa. Sen toiminta kohdistuu muun muassa takuiden tarjoamiseen sopimusten toteuttamiselle. Etujen yhteensovittamisen saavuttaminen nousevien suhteiden puitteissa toteutetaan työehtosopimusneuvotteluilla. Niiden aikana työmarkkinaosapuolen osapuolet keskustelevat ja hyväksyvät ammatillisen toiminnan, sen maksamisen ja takuiden myöntämisen ehdot. Osallistujien roolista yrityksen toiminnassa sovitaan myös.

Instituutin yksityiskohdat

Sosiaalisen kumppanuuden järjestelmä varmistaa työntekijöiden ja työnantajien suhteellisen tasapainon saavuttamisen kompromissin perusteella ja johtaa yksimielisyyteen. Se toimii tehokkaana välineenä yhdistää julkinen oikeudenmukaisuus ja taloudellinen tehokkuus. Teollistuneissa maissa on olemassa erilaisia ​​sosiaalisen kumppanuuden muotoja. Korporatistinen rakenne sisältää erityisten elinten, mekanismien ja menettelyjen luomisen. Se on melko yleistä Japanissa, Ruotsissa, Alankomaissa, Saksassa, Sveitsissä ja muissa maissa. Esimerkiksi Itävallassa on olemassa sosiaalisen kumppanuuden muotoja, kuten pariteettivaliokunnat, neuvoa-antavat komiteat ja neuvostot. Niissä valtioissa, joissa ei ole erityisiä vuorovaikutusinstituutioita, kehitetään suhteiden ns. Pluralistinen rakenne. Tämä tilanne on tyypillinen Kanadalle, Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja muille maille. Näissä valtioissa etujen yhteensovittaminen tapahtuu perinteisen poliittisen prosessin kautta puolueiden, ammattiliittojen, parlamenttien kautta ja työnantajien ja työntekijöiden vuorovaikutuksen kautta yksittäisten yritysten puitteissa.

Keskeiset alueet

Tällä hetkellä Venäjällä olemassa olevia sosiaalisen kumppanuuden muotoja ei ole kehitetty riittävästi. Laitoksen ja mekanismien aktiivisempaa edistämistä ja parantamista varten valtion on toteutettava asianmukaista propagandaa. Tämä tehtävä voidaan toteuttaa julkisella mainonnalla, erilaisissa konferensseissa, seminaareissa, tiedonvälityksen kautta, myös Internetin kautta, sekä aktiivisen vuorovaikutuksen avulla tiedotusvälineiden kanssa.

Sosiaalisen kumppanuuden osapuolet: työnantajat

Tuotantoprosessissa osallistujien tulee olla vuorovaikutuksessa edustajiensa kanssa. Tältä osin lainsäätäjä sisällytti TC: hen erityisen luvun, joka määrittelee valtuutettujen yksiköiden piirin sekä kunkin työmarkkinaosapuolen osapuolen oikeudellisen aseman.Erityisesti työnantajan edustajat ovat yrityksen johtajaa tai henkilöitä, jotka hän on nimittänyt suorittamaan asiaankuuluvat tehtävät. Organisaation johtaja tekee työsopimuksen jokaisen kokopäiväisen työntekijän kanssa (artikkeli sisältää malliesityksen). Siinä vahvistetaan keskeiset säännökset vuorovaikutuksen jatkamiselle ammatinharjoittajien toteuttaessa yhdessä yrityksessä. Organisaation päällikkö käyttää oikeuksia ja toteuttaa asiakirjassa määrättyjen ehtojen mukaisesti työnantajan vastuut. Tämä tarkoittaa, että yrityksen johtaja suorittaa kaikki toimet työnantajan puolesta. Tämä määräys sisältyy työsopimukseen.

Näyte voi sisältää myös kappaleita, jotka osoittavat kyvyn puhua yrityksen ja muiden hallintoelinten puolesta. Se voi olla esimerkiksi hallitus tai erityisesti valtuutettu henkilö. Tämä säännös heijastuu perustamis- tai paikallisissa säädöksissä. Lisäksi olisi harkittava mahdollisuutta myöntää valtuutus rahastoyhtiölle tai yksittäiselle yrittäjälle. Nämä yhteisöt toteuttavat toimia yrityksen puolesta, myös sosiaalisen kumppanuuden puitteissa, jollei peruskirjassa toisin määrätä.

Ulkoinen johtaja

Viime aikoina toisen tyyppinen edustus on tullut melko yleistä. Työntekijän ja työnantajan sopimus irtisanotaan yrityksen maksukyvyttömyyden tunnustamisen ja konkurssimenettelyn aloittamisen tai ulkoisen johdon käyttöönoton yhteydessä. Hallinto on annettu tuomioistuimen nimeämälle alalle. Ulkoinen tai konkurssipesän hoitaja edustaa työnantajan etuja muutettaessa tai solmiessaan työehtosopimusta, samoin kuin kun yrityksen työntekijät käyttävät oikeuttaan osallistua johtamiseen.

yhdistykset

Sosiaalista kumppanuutta on eri tasoilla: alueellista, liittovaltion, sektorien välistä, alueellista jne. Jokaisessa yrittäjien etuja edustavat yhdistykset. Nämä ovat voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, joiden kokoonpano muodostetaan vapaaehtoisesti. Ne edustavat työnantajien etuja vuorovaikutuksessa ammattiliittojen, valtion virastojen ja paikallisten rakenteiden kanssa. Työnantajayhdistykset eivät tavoittele voittoa toiminnastaan ​​eivätkä jaa tuloja jäsentensä kesken. He harjoittavat toimintaansa riippumattomasti valtion elimistä, paikallisista viranomaisista, ammattiliitoista, puolueista ja muista organisaatioista.

Työntekijöiden edustajat

Tärkeimmät työntekijöiden etuja puolustavat yksiköt ovat ammattiliitot ja ammattiliitot. He puolestaan ​​toimivat valtuutettujen elintensä kautta. Lainsäädännön mukaisesti ammattiliitot ovat rakennuksia, jotka on muodostettu peruskirjan määräysten perusteella. Asiamies voi toimia myös elimenä - ammattiliittojen edustajana - päällikkönä, ammattiyhdistysjärjestönä, ammattiliittojen järjestäjänä tai muuna kokonaisuutena. Hänen valtuutensa on määritelty työjärjestyksessä. Alueellisella, liittovaltion, alakohtaisella ja alueellisella tasolla, allekirjoittaessaan sopimuksia, hyväksymällä suuntaviivoja ja käymällä neuvotteluja sosioekonomisesta politiikasta, työntekijöiden etuja edustavat vain ammattiliitot ja asiaankuuluvat organisaatiot.

Kaikkien venäläisten yhdistykset

He muodostuvat ammattiliittojen edustajista vapaaehtoisesti peruskirjan ja perustamissopimuksen mukaisesti. Asiakirja-aineistossa on ilmoitettava tavoitteet, päämäärät, yhdistyksen nimi. Peruskirja määrittelee osallistujien kokoonpanon, alueen, jolla organisaatio toimii. Siinä vahvistetaan myös järjestys, jonka mukaan ammattiliittojen perustaminen ja toimeksianto toteutetaan.

Ensisijaiset organisaatiot

Ne edustavat työntekijöiden etuja tietyissä yrityksissä.Niiden toiminnan yleinen sääntö säädetään taiteessa. 30 ostoskeskus. Normin mukaisesti ensisijainen ammattijärjestöjärjestö ja sen rakenteet edustavat ammattiliiton työntekijöiden etuja. Tästä säännöstä on kuitenkin poikkeus. Joissakin tapauksissa ammattijärjestö edustaa tietyn yrityksen kaikkia työntekijöitä riippumatta heidän jäsenyydestään ammattiliitossa. Nämä tilanteet on määritelty Art. 37 ostoskeskus. Normin mukaan ammattijärjestö edustaa kaikkien työntekijöiden etuja, jos:

1. Se yhdistää yli 50% työntekijöistä.
2. Kaksi tai useampia päärakenteita, joissa yleensä yli puolet työntekijöistä koostuu, muodostivat yhden elimen.
3. Työntekijöiden yhtiökokouksessa valittiin ammattiyhdistys, jonka tehtävänä on osallistua työehtosopimusneuvotteluihin yrityksen kaikkien työntekijöiden puolesta.

Lisäksi niiltä työntekijöiltä, ​​jotka eivät ole ensisijaisen ammattiliiton jäseniä, valtaa ei siirretä. Mahdollisuus edustaa kaikkia työntekijöitä tarjotaan osallistumiselle työehtosopimuksiin, sopimuksen muuttamiseen tai tekemiseen sekä riitojen ratkaisemiseen. Kaikkien työntekijöiden etujen puolustamista muissa sosiaalisen kumppanuuden muodoissa ei ole määritelty laissa. Tämä aukko voidaan täyttää sisällyttämällä sopiva ehto työehtosopimukseen.

Yhteistyön piirteet

TC määrittelee muodot, joissa sosiaalinen kumppanuus toteutetaan. Ne esitetään erityisinä vuorovaikutustyyppinä työnantajan edustajien ja työntekijöiden välillä. Art. 27 TC: n sosiaalinen kumppanuus voi olla muodossa:

1. Työntekijöiden ja heidän edustajiensa osallistuminen yrityksen johtamiseen.
2. Keskinäinen kuuleminen. Niiden aikana keskustellaan ammatillisten suhteiden sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä. Erityisesti selitetään työnantajan vastuu työntekijästä, työntekijöiden oikeuksien takeet. Lisäksi keskustellaan lainsäädännön parantamisen ongelmista.
3. Työehtosopimusneuvottelut. He valmistelevat sopimuksia, joissa vahvistetaan suhteiden osanottajien toiminnan keskeiset säännökset, työntekijän ja työnantajan vastuu heidän noudattamatta jättämisestä sekä allekirjoittaminen.
4. Työnantajan ja työntekijöiden edustajien osallistuminen ammatillisen toiminnan yhteydessä syntyvien riitojen ratkaisemiseen.

Näitä kumppanuuden muotoja pidetään perustavanlaatuisina. Niiden lisäksi järjestetään elinten muodostuminen tasavertaisesti erityisten kiireellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ne voivat olla HSE-valiokuntia, työllisyyden koordinointikomiteoita ja niin edelleen.

Art. 9 TC

Tässä normissa määrätään työmarkkinaosapuolten vastuusta. Se asennetaan erityistapauksissa. Erityisesti kielteisiä seurauksia voi syntyä seuraavista syistä:

1. Välttäminen neuvotteluihin osallistumisesta, niiden toteuttamiseen tarvittavien tietojen toimittamatta jättäminen ja työehtosopimuksen noudattamisen valvonta.
2. Ehtojen rikkomukset tai sopimuksen ehtojen noudattamatta jättäminen.

Art. Työlain 55 §: ssä säädetään sakosta. Se nimitetään, jos sopimuksen ehtoja ei noudateta tai niitä rikotaan. Sakkojen suuruus ja kantamismenettely määritetään hallintorikoslaissa. Koodissa tämä vastuu on annettu vain työnantajan edustajille.

seuraamukset

Seuraavat ovat syyt hallinnollisten sakkojen määräämiselle:

1. Välttäminen työehtosopimuksen tekemistä koskevista neuvotteluista tai sen allekirjoittamisen määräajan rikkominen. Työnantaja on velvollinen lähettämään edustajansa tapaamiseen työntekijöiden valtuuttaman elimen kanssa. Jos tätä vaatimusta rikotaan, sakko on 10-30 minimipalkkaa.
2. Neuvottelujen järjestämiseen ja johtamiseen sekä sopimuksen ehtojen noudattamisen valvontaan tarvittavien tietojen toimittamatta jättäminen. Rikkomuksesta rikoksentekijöille maksetaan sakko, joka on 10-30 minimipalkkaa.
3. Perusteltu kieltäytyminen allekirjoittamasta työehtosopimusta.Tällaisesta toiminnasta hallinnollisten rikkomusten säännöstössä säädetään rahallisesta seuraamuksesta, joka on 30-50 vähimmäispalkkaa.
4. Työehtosopimuksen mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättäminen tai rikkominen. CAO määrää tässä tapauksessa sakkoksi 30-50 minimipalkkaa.
5. Välttäminen työntekijöiden saamien korvausten vastaanottamisesta ja sovittelumenettelyyn osallistumisesta, konferenssin (kokouksen) järjestämisen edellyttämät tilat tai esteiden luominen näiden tapahtumien järjestämiselle. Näistä teoista voidaan määrätä sakko, joka on 10–30 minimipalkkaa.
6. Sopimuksen ehtojen noudattamatta jättäminen. Tässä tapauksessa tekijälle asetetaan 20–40 minimipalkan sakko.

Hallituksen osallistuminen

Sosiaalinen kumppanuus on melko monitahoinen ilmiö. Se voi kehittyä sekä kahden- että kolmenvälisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa myös valtion ja paikallisviranomaiset osallistuvat suhteisiin. Erityisesti he osallistuvat pysyvien työmarkkinaosapuolten rakenteiden muodostamiseen ja toimintaan, projektien kehittämiseen ja sopimusten allekirjoittamiseen. Heidän osallistumisensa suhteisiin määräytyy tarpeen ottaa huomioon koko yhteiskunnan edut ja koordinoida vuorovaikutuksen kollektiivisen sääntelyn kehittämistä ammatillisella alueella.

Valtion elimet ja paikallisviranomaiset eivät käytännössä ole kumppanuuden osapuolia, mutta ovat kolmansia riippumattomia neuvottelujen tai neuvottelujen osallistujia. Ne auttavat työnantajien ja työntekijöiden edustajia löytämään kompromissiratkaisuja, ottavat heidän etunsa huomioon kehittäessään julkista politiikkaa, ratkaisemalla oikeudellisia ja hallinnollisia tehtäviä.

Valtion elinten ja paikallisten rakenteiden toissijainen rooli ilmenee siinä, että ne eivät ole mukana kaikissa kumppanuuden muodoissa. Työnantajat ja työntekijät ovat usein vuorovaikutuksessa ilman kolmansien osapuolten osallistumista. Tämä on erityisen selvää paikallisella tasolla. Yhdessä yrityksessä vuorovaikutus tapahtuu kahdenvälisesti. Vain työnantajan ja työntekijöiden edustajat suorittavat sopimusten valmistelun ja allekirjoittamisen, jos he tekevät tällaisen päätöksen. Tässä suhteessa valtion rakenteita ja paikallisviranomaisia ​​ei pidetä kumppanuuden osapuolina. Heillä ei ole suhteessa mitään auktoriteettia. Näin ollen valtion elimet ja alueelliset voimarakenteet eivät ole vastuussa sopimuksista, jotka on allekirjoitettu heidän osallistumisellaan.

johtopäätös

ILO: n yleissopimuksessa todetaan, että työntekijöiden valittujen edustajien läsnäoloa ei tule käyttää heikentämään kiinnostuneiden ammattiliittojen tai niiden elinten tilannetta. Ammatillisten yhdistysten ja muiden työntekijöiden etuja puolustavien henkilöiden välistä vuorovaikutusta olisi rohkaistava. Tämä kansainvälisen oikeuden määräys hyväksyttiin myös kansallisessa lainsäädännössä. Art. Lain 31 §: n 2 momentissa todetaan, että toisen edustajan läsnäolo ei voi olla este ammattiliiton valtuuksien käyttämiselle. Art. Ammattiyhdistysten toimintaa sääntelevän lain 16 mukaan yhteistyötä julistetaan avainperiaatteeksi suhteiden muodostamisessa kaikkien työntekijöiden edustajarakenteiden välillä. Tässä tapauksessa työnantajan on luotava asianmukaiset olosuhteet näiden yksiköiden normaalin toiminnan varmistamiseksi. Erityisesti art. Työehtosäännöstön 377 §: n nojalla työnantaja on velvollinen tarjoamaan tilat konferenssille (kokoukselle) valituille ammattiliittojen järjestäjille, tarjoamaan mahdollisuuden lähettää tietoja ja niin edelleen. Samankaltaisista säännöksistä säädetään 1 artiklassa. Ammattiliittojen toimintaa sääntelevän lain 28 pykälä. Työnantajan erityiset velvoitteet voidaan määritellä myös työehtosopimuksissa.