Laissa säädetään eri tavoista velvoitteiden turvaamiseksi. Jokaiselle heistä vahvistetaan tietyt ehdot.. Nykyisiin menetelmiin velvoitteiden varmistamiseksi sisältyy yhteisöjen osallistuminen suhteisiin tietyssä tilassa. Muiden yksiköiden osallistuminen transaktioon on dokumentoitu. 
Art. 313: kolmannen osapuolen suorittama esitys
Suhteen tärkeimmät osallistujat ovat pääsääntöisesti velkoja ja velallinen. Muut yhteisöt voivat kuitenkin osallistua kauppaan. Velvoitteen täyttämisen siirtäminen kolmannelle on sallittua, jos sovittujen ehtojen henkilökohtaisen toteuttamisen tarve ei johdu laista, muista määräyksistä, alkuperäisestä sopimuksesta tai liiketoimen sisällöstä. Lisäksi laissa vahvistetaan sääntö. Velkoja on velvollinen hyväksymään velalliselle ehdotetun toteutuksen. Nämä määräykset on eritelty tämän artikkelin osassa 1. Toisessa osassa määritetään, että kun kolmansien osapuolien omaisuus uhkaa menetyksiä markkinoiden sulkemisen yhteydessä, nämä yhteisöt voivat omasta aloitteestaan vastata liiketoimen passiivisen puolen etuihin. Aktiivisen osallistujan suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen. Tässä tapauksessa syntyy tiettyjä kolmansien osapuolten oikeuksia. Tyydyttäen kaupan alkuperäisen passiivisen osapuolen edut, he saavat mahdollisuuden sulkea itsensä aktiiviselta puolelta.
Suhteiden luonne
Julkaisuissa on usein merkkejä siitä, että siviilioikeuden ulkopuoliset osapuolet suorittavat vain tosiasiallisia toimia. Tämä lausunto toimii yleensä perustana entiteettien aseman erottamiselle. Erityisesti se, että kolmas osapuoli täyttää velvoitteensa, ei tarkoita, että siitä tulee itse alkuperäisen liiketoimen osapuoli. Samanaikaisesti hänen tekojaan ei voida kutsua yksinomaan tosiasioiksi. Tämä johtuu siitä, että ne yleensä johtavat alkuperäisten osallistujien välisen sopimuksen irtisanomiseen. Samanaikaisesti syntyy uusia suhteita, joissa passiivisen puolen edut tyydyttänyt henkilö voi esittää velalliselleen vaatimuksensa. Kaupan päättäminen toimii laillisena tapahtumana. Syntyneet suhteet saavat samanlaisen luonteen.
Eroja moninaisuudesta
Edellä esitetyn perusteella toimien luonne ei ole erottamissuunta suhteen osapuolen ja kolmansien välillä. Tärkein ero on erilainen. Kolmannet osapuolet eivät osallistu velvoitteeseen, vaan sen toteuttamiseen. Tästä voidaan tehdä useita käytännön johtopäätöksiä. Ensinnäkin on tehtävä ero toisen yksikön osallistumisen kanssa kauppaan ja kolmen osapuolen sopimuksen välillä tai suhteellisuuden moninaisuuden välillä. Viimeksi mainittu edellyttää toisaalta useiden osallistujien läsnäoloa. Lisäksi heidän laillisen pätevyytensä laajuus voi vaihdella. Velvoitteiden täyttämisen periaatteet moninkertaisuuden tapauksessa viittaavat siihen, että aihe voi osoittaa useita osallistujia samanaikaisesti. Hänellä on myös kyky tyydyttää useiden osapuolten edut kerralla. Lisäksi ”ulkoinen osallistuja” ei tee lainkaan alkuperäistä kolmikantaista sopimusta.
Aiheenmuutos
Kolmannen osapuolen suorittamaa velvoitetta ei pidetä kaupan osallistujien muutoksena. Suhteiden osapuolet ovat ensimmäisessä tapauksessa samat. Velkojen siirtoon liittyy uusi sopimus. Yksi kaupan osallistujista poistuu, ja vastineeksi toinen tulee siihen.Velansiirrossa säädetään myös laillisten mahdollisuuksien siirtämisestä uudelle puolelle. Niiden määrää ei voida muuttaa. Kolmannen osapuolen suorittama velvoite merkitsee, että kaikkia sen toimia pidetään yhden osallistujan teoista. Tältä osin viittauksia etunäkötyöhön, joka liittyy kolmannen osapuolen laiminlyöntiin, ei sallita. Kaupan passiivinen osapuoli ei myöskään voi vedota kolmanteen osapuoleen. 
Erityinen tilaisuus
Kolmas osapuoli, joka ei toimi sopimuksen osapuolena, ei voi millään tavalla muuttaa sen ehtoja. Tämä mahdollisuus on saatavana vain alkuperäisen tapahtuman osallistujille. Tämä määräys erottaa yksikön, joka tyydyttää passiivisen osapuolen edut, kolmannesta osapuolesta, jonka eduksi sopimus tehdään. Jälkimmäistä säännellään Art. Koodin 430 mukainen. Tämän artiklan määräysten mukaan yksikön on sopimuksella toteutettava asianmukaiset toimet kolmannen osapuolen hyväksi. Jälkimmäisellä puolestaan on laillinen kyky sulkea hänet. Tässä tilanteessa on tiettyjä eroja liiketoimista, joissa kolmas osapuoli on passiivinen osapuoli. Hänellä ei ole oikeuskelpoisuutta sopimuksella. Oikeudet säilyvät tässä tapauksessa alkuperäisellä velkojalla. Siksi tärkeä vivahdus olisi vahvistettava. Kolmannen osapuolen velkoja, toisin kuin ulkopuolinen osallistuja, jolla on itsenäiset oikeudelliset kyvyt, voi muuttaa tapahtuman sisältöä tai kuitata sen. Se puolestaan eroaa suhteiden tavanomaisesta (alkuperäisestä) passiivisesta puolelta sillä, että se ei vaikuta sopimuksen ehtojen muodostamiseen, vaan käyttää vain hedelmäänsä.
Eroja 1 artiklan ja 2 kohdan mukaisissa aiheissa Siviililain 313 §
Huolimatta jonkin verran samanlaisuuksista ja yhden normin yhtenäisyydestä, artikkelissa kuvatut tilanteet eroavat monista syistä. Ensinnäkin ero on siinä roolissa, joka lailla annetaan velallisen aloitteelle. Joten artikkelin 1 kohdassa se on esitetty. Toinen kohta sulkee tämän aloitteen pois. Monet asiantuntijat huomauttavat, että velvoitteiden täyttämisen periaatteita ei yleensä voida soveltaa 2 kohtaan. 1 artiklan 1 kohdan mukaan 408, passiivisen osapuolen etujen tyydyttäminen merkitsee alkuperäisen suhteen päättämistä. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan Siviililain 313 §: n 3 momentissa tarkoitettu liiketoimi jatkuu. Tässä tapauksessa lailliset mahdollisuudet siirtyvät passiivisesta osallistujasta ulkoiseen kokonaisuuteen. Itse asiassa tämä johtuu 2 kohdassa annetusta tulkinnasta. Pohjimmiltaan tällaisissa tapauksissa tapahtuu pakkotyö. Juuri sillä perusteella, että velkoja ei voi kieltäytyä siitä. Sama seuraus olisi, jos passiivinen osallistuja luovuttaisi vapaaehtoisesti lailliset kykynsä ulkoiselle yksikölle.
Kysymys toimien tuloksesta
Kun määritetään kolmannen osapuolen suorittamat velvoitteet, Venäjän federaation siviililaki ei sisällä selitystä sen seurauksista. Edellä 1 lausekkeen mukaisissa tapauksissa tuomioistuimet eivät sovella analogisesti lausekkeen 2 tuloksia. Oikeastaan tilanteita, joissa otetaan huomioon tilanteiden samankaltaisuusnormi, ei voi olla. Tämä johtuu tosiasiasta, että kolmannen osapuolen suorittama velvoite lopettaa liiketoimen, tai luovuttaminen sille on mahdotonta. Ennakoimatta välittömiä vaikutuksia normissa, lainsäätäjä siirtää tämän kysymyksen ratkaisun suhteen aktiivisen osapuolen ja ulkoisen yksikön harkintaan. Normin tarkoitus merkitsee tiettyä sopimusta niiden välillä. 
Kolmannen osapuolen syntymiseen liittyvät vaikeudet
Kolmannen osapuolen suoritukset ovat usein iso juttu. Joten käytännössä on tilanteita, joissa liiketoimen passiivisesta osapuolesta, saatuaan maksun kolmannelta osapuolelta, tulee vastaajaksi markkinoilta sulkemista koskevassa vaatimuksessa perusteettoman rikastuksen vuoksi. Katsotaanpa muutamia esimerkkejä. Yritysten välillä allekirjoitettiin vuokrasopimus.Sen ehtojen mukaan yksi yritys on velvollinen ostamaan ajoneuvoja ja siirtämään ne väliaikaiseen käyttöön ja toisen yrityksen (kaupan toisen osapuolen) omistukseen. Jälkimmäisen puolestaan oli maksettava vastaavat vuokramaksut.
Varmistaakseen velvoitteen täyttämisen, toinen yritys suostui siirtämään talletuksen. Ulkopuolinen aihe on liittynyt tähän prosessiin. Hän ilmoitti ensimmäisen talletuksen vaaditun talletuksen. Maksuasiakirja osoitti tässä tapauksessa, että maksu suoritettiin kaupan toisen osapuolen puolesta ja sen ja vuokranantajan välisen sopimuksen perusteella. Myöhemmin kolmas osapuoli lähetti tuomioistuimelle kanteen palauttaakseen siirretyn määrän perusteettomana rikastuksena. Samanaikaisesti kantaja ilmoitti, että maksu suoritettiin erehdyksessä. Vuokralainen puolestaan ilmoitti, ettei hän antanut ohjeita kolmannelle. Väitetysti vuokranantaja viittasi lain normeihin. Hän huomautti erityisesti, että talletuksen siirtämistä harkitaan tässä tapauksessa 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 313. Vastaaja viittasi lisäksi siihen, että laki ei edellytä kolmannen osapuolen esittävän passiiviselle osapuolelle asiakirjan, joka vahvistaa aktiivisen osallistujan pyynnön. 
Prosessituomioistuin täytti kanteen. Samanaikaisesti määritelmä osoitti, että normin tarkoituksessa velkojalle annettu määräys ryhtyä kolmannen osapuolen toimiin vastaa velallisen oikeudellista kykyä siirtää kaupan ehtojen täytäntöönpano ulkopuoliselle osallistujalle. Tämän mahdollisuuden syntyy 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä. Toisen virkkeen mukaan passiivisen osallistujan velvollisuus näyttää toteuttavan kolmannen osapuolen toimet. Sitä ei kuitenkaan sovelleta kaikkiin liiketoimiin yleensä. Velvoite toimii suhteissa, joissa aktiivinen osallistuja toteuttaa mahdollisuutensa siirtää sopimuksen ehtojen täytäntöönpano kolmannelle osapuolelle. Jos aihe ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta, 1 kohdan toista virkettä ei sovelleta. Näin ollen velkojan ei tarvitse hyväksyä sopimuksen ehtojen täytäntöönpanoa kolmannelta osapuolelta. Muutoksenhakutuomioistuin kumosi päätöksen.
Määritelmä osoitti, että kaikkien koehenkilöiden käyttäytymisanalyysin perusteella todettiin, että kolmas osapuoli toimi tässä tapauksessa ei erehdyksessä, vaan aktiivisen osallistujan ohjeiden mukaisesti. Tuomioistuin totesi myös, että jälkimmäinen oli johdonmukainen ulkopuolisen osapuolen toiminnan kanssa. Erityisesti hän ei antanut talletusta, joka hänelle laskettiin sopimuksen ehtojen mukaisesti. Yhdessä tämän hän hyväksyi aineelliset arvot velkojalta. Tuomioistuin tunnusti viimeksi mainitun toiminnan tunnollisena ja kohtuullisena. Seurauksena on, että muutoksenhakutuomioistuin päätteli, että perustamissopimuksen art. 1102 seurauksena virheellisestä maksusta on perusteeton rikastuminen vastaanottaja. Lisäksi siviililain 10 ja 313 §: n mukaan ulkopuolisen osapuolen tekemä vähennys vilpittömässä mielessä on lainvastainen. Jos kaupalla ei ole toisen osapuolen suostumusta, a perusteeton rikastuminen summan vastaanottaja.
Jos oletamme, että kolmas osapuoli suoritti maksun ilman hyväksyntää, tässä tilanteessa pääoman ja korkojen takaisinperintävaatimusta ei voida tyydyttää. Tuomioistuin korosti, että kolmas osapuoli ei muuten olisi voinut tietää liiketoimen olemassaolosta. Lisäksi maksusumma vastasi vahvistettua talletussummaa. Kassaatiotuomioistuin kumosi valituksen ratkaisun ja vahvisti ensimmäisen tuomioistuimen väitteet. Päätöksessä kiinnitettiin huomiota siihen, että velallinen ei ollut esittänyt pyyntöä. Laissa ei määrätä tunnolliselle vastaanottajalle, joka ei ole kiinnostunut tutkimaan toisen osapuolen ja ulkoisen osallistujan välillä muodostuneita suhteita, selvittämään syyt, joiden vuoksi toinen siirtää sopimuksen ehtojen täytäntöönpanon toiselle.
Tämän mukaisesti kassaatio tuomioistuin osoittaa, että velvoitteen suorittamista ei voida pitää epäasianmukaisena, jos vastaanottaja ei ollut eikä voinut olla tietoinen siitä, ettei hän ollut asettunut kolmannelle osapuolelle, ja samalla sopimuksen ehtojen täytäntöönpano ei siten loukannut velvoitetun henkilön etuja. Vastaanottajan laillinen hyväksyntä, kuten sinäkin katsoit, ei salli sinun ohjata 5 artiklan säännöksiä. 1102. Tämä tarkoittaa, että lausunto siitä, että sopimusta velvoitteiden täyttämisestä kolmannelle osapuolelle ei ollut, ei osoita, että tunnollinen vastaanottaja olisi perusteettomasti rikastunut. 
Toinen esimerkki
Velkoja (yritys A) ja velallinen (yritys B) allekirjoittivat sopimuksen tavaroiden toimittamisesta. Sen ehtojen mukaan ensimmäinen oli toisen tuotteen lähettäminen ja toinen puolestaan sen maksaminen. Maksun suoritti yritys B (kolmas osapuoli). Tässä tapauksessa ilmoitettiin yksityiskohdat yksiköiden välisestä sopimuksesta, tavarat, tiedot vähennyksen oikeuttavasta kirjeestä sekä vastaanottajan tili. Hyväksyttyään summan yritys A lähetti tuotteet noutoa varten. Jonkin ajan kuluttua yritys B nosti oikeusjutun perusteettoman rikastuksen perimiseksi velkojalta. Riitaa tutkiessaan tuomioistuin totesi, että kaikki maksumääräys kirjeen lisäksi laadittiin sopimuksen mukaisesti. Itse vähennyspyynnön on kuitenkin esittänyt ulkopuolinen yritys G. Hän kirjoitti kirjeen, johon myös maksutositteessa viitataan. Oikeudenkäynti oli tyytyväinen. Määritelmässä todettiin, että vain liiketoimen osapuoli voi antaa suorituksen. Kolmannen osapuolen yritys G ei ole.
Tapausten käsittelyn piirteet
Edellä olevilla esimerkeillä on paljon yhteistä. Tärkein ero on kuitenkin hallinnollisen kirjeen saatavuus jälkimmäisessä tapauksessa. Tältä osin herää kysymys: vaikuttaako tämä seikka lähestymistavan valintaan, kun harkitaan tämän luokan tapauksia tuomioistuimessa? Joidenkin asiantuntijoiden mukaan näissä tilanteissa ei ole riippuvuutta riitojen ratkaisumenetelmästä. Tämä johtuu seuraavista syistä:
- Tällaisia tapauksia analysoitaessa olisi perustuttava siihen, että velkojalla oli todellinen mahdollisuus tarkistaa velallisen toimittamat asiakirjat, jotka vahvistavat tosiasian, että kaupan ehtojen täytäntöönpano siirretään kolmannelle osapuolelle. Toisin sanoen, on ehdottoman tärkeää vastata kysymykseen siitä, voisiko vastaanottaja käytettävissä olevien tietojen mukaan tunnollisesti (kohtuullisesti) katsoa, että ulkopuolinen osallistuja suorittaa toimia hänen puolestaan. Tämä on ilmeisesti juuri Art. 313. Päinvastainen lähestymistapa, jossa vastaanottajalle asetetaan velvollisuus tarkistaa erityisesti tilauksen olemassaolo, voi aiheuttaa käytännössä monia ongelmia. Esimerkiksi velkojasta, joka pyytää velalliselta vahvistusta, voi tulla vanhentunut yhteisö art. 406. Lisäksi on todennäköistä, että hänet pidetään vastuussa sopimuksen ehtojen noudattamatta jättämisestä, koska asiakirjojen hankkiminen voi viedä kauan. On vaikea olla yhtä mieltä siitä, että velvoitevelvollisen ja kolmannen osapuolen välisten suhteiden olemassaolon tarkistamiseen liittyvä rasitus teknisessä mielessä on vähäinen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että jälkimmäisten välinen kirjeenvaihto, jopa saman ratkaisun sisällä, voidaan pidentää pitkään. Samalla nousee heti esiin kysymys: kuinka velkojan tulisi suhtautua velallisen toimimattomuuteen. Suurissa yrityksissä on käytäntö, jossa kirjeluonnos hyväksytään useilla osastoilla ennen kuin valtuutettu työntekijä allekirjoittaa sen. Se vie vähintään yhden päivän jokaiselta yksiköltä.Seurauksena on seuraava ajanjakso: 3 päivää. asiakirjan toimittamiseen kaupungin sisällä (postinormien mukaisesti) velkojalta velalliselle + 2 päivää. vastaanottaa, valmistella vastaus ja lähettää takaisin + 3 päivää. postia varten. Seurauksena on 8 päivä, sillä ehdolla, ettei viivästyksiä ole missään.
- Kysymyksellä itsensä tekemisen tosiseikan todistamisesta on tietty merkitys riidan käsittelyn aikana. On syytä olla yhtä mieltä siitä, että koska velkojalla ei ole valtuuksia tarkistaa perusteita, joiden nojalla kolmas osapuoli suorittaa velvoitteen, on epätodennäköistä, että hänellä olisi tarvittavat arvopaperit.
Tältä osin ensimmäisessä esimerkissä olevien ensimmäisen ja kassaatioasioiden kantoja olisi pidettävä virheellisinä, joiden perusteella tuomioistuimet totesivat suoran määräyksen tosiseikan puuttumisen perustuen yksinomaan siihen, että vastaanottajalla ei ollut vahvistuskirjettä.
Mahdollinen väärinkäyttö
Tämä on toinen tärkeä kysymys, joka nousee suhteissa velvoitetta täyttävän kolmannen osapuolen kanssa. Tällaiset toimet voidaan käytännössä suorittaa yhteistyössä vastaanottajan kanssa. Näin ollen tämä tilanne loukkaa velallisen etuja. Jälkimmäisellä voi olla esimerkiksi vastakanne. Vastaavasti hän odottaa velvoitteen päättyvän kuittaamalla. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen osapuolen osallistuminen estää tämän mahdollisuuden. Näin ollen velallisen etuja loukataan. Edellä olevissa esimerkeissä ei kuitenkaan havaittu tällaista rikkomusta. Tuomioistuimen päätösten sisällöstä ei voida nähdä, että velalliset väittäisivät loukanneen etujaan.
tulokset
Edellä esitetyn perusteella voimme väittää, että tuomioistuimen toisessa esimerkissä esitetyt väitteet ovat virheellisiä. Tämä johtuu siitä, että velkoja ei pystynyt tarkistamaan määräyksen tosiasiaa. Sopimuksen ehtojen suora täytäntöönpano kolmannen osapuolen toimesta ei kuitenkaan loukannut toisen osapuolen etuja. Sitä, että aineistoissa esitetty hallinnollinen kirje ei tullut velalliselta, vaan aivan toiselta yritykseltä, voidaan pitää merkityksettömänä. Tämä selittyy seuraavilla syillä:
- Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan velkojalla ei voi olla perusteltua syytä epäillä, että kolmas osapuoli suorittaa toimia velallisen etujen mukaisesti.
- Menettelyn osana tuomioistuin ei todennut, että liiketoimen toisen kohteen mahdollisuuksia olisi rajoitettu.
- Kolmas osapuoli, joka toimii kantajana, voi toimittaa minkä tahansa henkilön hallinnollisen kirjeen todistaakseen, että täytäntöönpano toteutettiin sen mukaisesti.
Tämä osoittaa, että vastaanottaja on tutkinut asiakirjoja järkevästi. Siten vain kaksi ensimmäistä väitettä ovat merkittäviä. Toisen osapuolen etujen suojaamisen kannalta on aiheellista pitää hänen ja kolmannen osapuolen välistä suhdetta itsenäisenä kauppana, joka ei liity alkuperäiseen.
