Maan väärinkäyttö: vastuu. Venäjän federaation maakoodi

Maan epäasianmukainen käyttö on rikos. Vastuu siitä vahvistetaan hallintorikoslaissa. Rikoksen kohteena ovat kansalaiset, oikeushenkilöt ja virkamiehet.

Maankäyttö: Yleisiä tietoja

Lainsäädäntö asettaa velvoitteet tontteja omistaville yhteisöille riippumatta omistusoikeuden olemassaolosta. Erityisesti normeissa määrätään tietylle henkilölle osoitetun alueen erityistarkoitus. Sen mukaisesti tontin toiminta tulisi suorittaa. Samanaikaisesti maankäytön ei pitäisi olla haitallista luonnolle. Tämän säännön vahvistaa Art. 42 ZK.

luokka

Ne vahvistetaan 1 artiklan 1 kohdassa. 7 Liittovaltion laki nro 136. Normi ​​sisältää 7 luokkaa:

1. Maatalousmaa. Niitä käytetään maataloustuotteiden tuotantoon.
2. Suojatut alueet. Niihin kuuluvat luonnon-, kulttuuri- ja historialliset kompleksit.
3. Erityiskäyttömaat. Tähän luokkaan kuuluvat muun muassa alueet, joilla sijaitsevat energia- ja kuljetusvälineet. Ne sisältävät myös teollisuusmaan ja kiintiöt, joille on sijoitettu infrastruktuuri, joka huolehtii niiden kunnossapidosta.
4. Metsärahasto.
5. Maa-alue.
6. Vesirahasto.
7. Asutuksen alueet.

Sääntelyjärjestelmä

Maata koskevaa oikeudellista järjestelmää määritettäessä on otettava huomioon paitsi sen kohdeluokka myös sallittu käyttö. Se määritetään kaavoitusperiaatteiden mukaisesti. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa Edellä mainitun lain 7 pykälässä säädetään, että maan hyödyntäminen tarkoituksenmukaisella tavalla on pätevää. Liittovaltion laissa täsmennetään, miten alueet jaetaan, ja luvat ja prioriteetit määritetään. Jokaisen kiintiön oikeudellinen asema määritetään luokasta riippuen. S. 2, art. Edellä mainitun lain 8 pykälässä säädetään, että tontin omistusoikeus merkitään katastrofipassiin tai muuhun valtuutetun valtion viraston myöntämään asiakirjaan. Varausluokka voidaan ilmoittaa myös kiinteistön omistajuustodistuksessa tai muussa rekisteröintiasiakirjassa.

Zonauksen yksityiskohdat

Laki säätelee siirtokuntien alueen jakamista. Vyöhykkeet toteutetaan kaupunkisuunnittelulaissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Samalla kuntien on kehitettävä käyttöä ja kehittämistä koskevat säännöt. Niiden mukaan tietyn kunnan yksikön alue kaavoitetaan. Jokaisella segmentillä on omat säännöksensä. Se sisältää tietoja allokaatioiden käytöstä, niiden muuttamista koskevista säännöistä. Maa-alueiden, joihin asetuksia ei sovelleta, tai niitä koskevia sääntöjä ei ole vahvistettu, siirtäminen luokasta toiseen tapahtuu liittovaltion lain mukaisesti. Tämä sijainti on vahvistettu 5 artiklan 5 kohdassa. Säännöstön 37 kohta.

rajoituksia

Lainsäädäntö edellyttää, että jakajien omistajat käyttävät niitä tiukasti suunnitelmansa mukaisesti. Samanaikaisesti, kuten edellä mainittiin, tutkimushenkilöiden toiminta ei saisi vahingoittaa luontoa. Puhumme ympäristöstä kokonaisuutena ja erityisesti käytetystä maasta. Omistajat kielletään harkintansa mukaan muuttamasta jakokategoriaa. Tällainen menettely suoritetaan laissa määrätyllä tavalla.Muutoksen seurauksena uusi tila kirjataan asiaankuuluviin asiakirjoihin.

Mikä uhkaa maan väärinkäyttöä?

Vastuu yksiköistä vahvistetaan 2 artiklassa. 8.8 Hallintolaki. Maan väärinkäytöstä, lukuun ottamatta tämän artiklan 2.1, 2, 3 kohdassa määriteltyjä tapauksia, määrätään hallinnollinen sakko, jos määräyksen kiinteistörekisterin arvo on tiedossa:

1. Kansalaisille - 0,5-1% hinnasta. Lisäksi vähimmäismäärän ei tulisi olla vähemmän kuin 10 tuhatta ruplaa.
2. Virkamiehille - 1-1,5%, mutta vähintään 20 tuhatta ruplaa.
3. Organisaatioille - 1,5-2%, mutta vähintään 100 tuhatta ruplaa.

Jos kiinteistörekisteriarvoa ei määritetä, määrätään sakko maan väärinkäytöstä:

1. Kansalaisille - 10-20 tuhatta ruplaa.
2. Organisaatiolle - 100-200 tuhatta ruplaa.
3. Työntekijöille - 20-50 tuhatta ruplaa.

Maatalouden alue

liikevaihto maatalousmaa säädetään liittovaltion lailla nro 101. Jos tähän luokkaan kuuluvalla alueella ei harjoiteta maataloustuotantoon liittyviä toimia laissa määritellyllä ajanjaksolla, on määrättävä hallinnollinen sakko:

1. Kansalaiselle - 0,3-0,5% kiinteistörekisteristä, mutta vähintään 3 tuhatta ruplaa.
2. Virkamiehelle - 0,5-1,5%, mutta vähintään 50 tuhatta ruplaa.
3. Organisaatiolle - 2-10%, mutta vähintään 200 tuhatta ruplaa.

lisäksi

Maatilan, joka on maatalousalue, epäasianmukainen käyttö katsotaan rikokseksi vuoden kuluessa siitä, kun omaisuusoikeus siihen on saatu, jos:

1. Asetin sen julkisen huutokaupan tuloksena tuomioistuimen päätöksen mukaisesti. Tässä tapauksessa määritelmän tulisi säätää esineen takavarikoimisesta sen väärinkäytön tai hyväksikäytön yhteydessä lakia rikkoen.
2. Valtion valvontaa harjoittavalla toimivaltaisella viranomaisella on jakoon liittyviä tietoja siitä, että koehenkilö ei toiminut sille toiminnassa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona. 6 Liittovaltion laki nro 101.

Näistä rikkomuksista määrätään hallinnollinen sakko:

1. Yksityishenkilöille, mukaan lukien yksittäiset yrittäjät, - 0,1–03% kiinteistörekisteristä, mutta vähintään 2 tuhatta ruplaa.
2. Organisaatioille - 1-6%, mutta vähintään 100 tuhatta ruplaa.

Osa 3, art. 8.8 Hallintorikkomuslain säännökset

Tässä osassa säädetään seuraamuksista yhteisöille, joille on myönnetty maa rakennus-, puutarhanhoito- ja puutarhatoimintaan. Rangaistus on voimassa tapauksissa, joissa velvollisuus käyttää tällaisia ​​määriä tietyn ajanjakson on säädetty liittovaltion laissa. Tonttien käyttämättä jättämisestä määrätään hallinnolliset sakot, jos katastrofiarvo on tiedossa:

1. Yksityishenkilöille - 1-1,5%, mutta vähintään 20 tuhatta ruplaa.
2. Organisaatioille - 3–5 prosenttia, mutta vähintään 400 tuhatta ruplaa.
3. Työntekijöille - 1,5-2%, mutta vähintään 50 tuhatta ruplaa.

Jos hintaa ei määritetä, seuraamukset ovat seuraavat:

1. Yksityishenkilöille - 20-50 tuhatta ruplaa.
2. Virkamiehille - 50-100 tuhatta ruplaa.
3. Organisaatioille - 400-700 tuhatta ruplaa.

Tärkeä kohta

Tässä hallintorikkomuslain säännöksessä säädetään vastuusta maa-alueiden saattamiseen vakiintuneen luokan käyttöön sopiviin olosuhteisiin liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä tai virheellisestä (ennenaikaisesta) täyttämisestä. Jos nämä rikkomukset havaitaan, säännössä säädetään hallinnollisista seuraamuksista:

1. Kansalaisille - 20-50 tuhatta ruplaa.
2. Virkamiehille - 100-200 tuhatta ruplaa.
3. Organisaatioille - 200-400 tuhatta ruplaa.

On sanottava, että nämä vastuut on vahvistettu muissa säädöksissä. Erityisesti ne on vahvistettu ympäristölainsäädännössä. Normit määrittelevät erityiset toimenpiteet, joilla pyritään ylläpitämään ja parantamaan maan laatua.

Tapauskohtaiset tiedot

Usein, kun valtuutetut elimet hyväksyvät jaon väärinkäytön ongelman lähteeksi, oikeuskäytännöstä tulee hyvin hämmentävä. Tämä johtuu tosiasiasta, että toiminnan suorittamisessa vaaditaan tosiasian perusteleminen siitä, että kohde, esimerkiksi omistaja, ei käyttänyt osoitettua aluetta yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen, vaan taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Oletetaan, että yksityisyrittäjä, joka on yrittäjä, korjaa ajoneuvon omistusoikeuden alaisena olevalla alueella. Valvontaviranomainen saattaa hyvinkin asettaa hänet syytökseen hänelle osoitetun alueen väärinkäytöstä. Ristiriita syntyy, jos määritetty yksikkö korjaa auton henkilökohtaisiin tarpeisiinsa tilauksesta, joka on tarkoitettu yksittäiseen asuntorakentamiseen, mutta ei yrittäjänä saadakseen taloudellisia etuja. Tältä osin tuomioistuimia velvoitetaan tutkimaan jokainen syytetapaus erikseen.

johtopäätös

Maan omistus ja käyttö on kirjattu lakiin. Voimassa olevilla standardeilla otettiin käyttöön alueiden erityinen luokittelu luokkiin. Tämä tehdään maan järkevimmälle käytölle. Oikeushenkilöillä on vastaavat vastuut. Ensinnäkin ne koostuvat heille osoitettujen alueiden kohdennetusta käytöstä. Lisäksi omistajien vastuulla on varmistaa ja ylläpitää kiintiöiden kunnollinen kunto. Vakiintuneiden säännösten rikkominen johtaa rahallisiin seuraamuksiin.

Tällä hetkellä järkevän maankäytön ongelma on varsin akuutti. Kaikkien kansalaisten, virkamiesten ja oikeushenkilöiden on noudatettava lakisääteisiä vaatimuksia. Nykyisten säännösten tarkoituksena on varmistaa valtion valvonta alueiden käytön suhteen. Valvontaviranomaisten vastuisiin sisältyy rikkomusten oikea-aikainen tunnistaminen ja torjuminen, tekijöiden tunnistaminen ja vastuuvelvollisuuksien soveltaminen heihin. Kaikki nämä toimet varmistavat maavarojen säilymisen hyvässä kunnossa ja suojaavat ympäristöä käyttäjien laittomilta toimilta.